Paikallisuus opetussuunnitelmissa. Maalaiskansakoulun opetussuunnitelmasta 1925 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2004.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten paikallisuus näkyy opetussuunnitelmissa, ja miten käsitys paikallisuudesta on muuttunut opetussuunnitelmien historiassa vuosina 1925-2004. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään, miten koulun välittömästä paikallisuudesta ja vahvasta siteestä kotiseutuun on tultu kansainväliseen ja globaalin maailmaan. Tutkimuksessa haluttiin tehdä näkyväksi opetussuunnitelmista välittyvä sosialisaatio eri yhteisöihin: kotiseutuun, yhteiskuntaan ja ihmiskuntaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli eritellä, mihin yhteisöön sosialisaatio on kulloinkin painottunut ja mikä kulloinkin on nähty paikallisena ja ihmistä lähimpänä olevana alueena. Tätä kautta tutkimuksessa pyrittiin myös ymmärtämään paikallisuudessa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen aineiston muodostivat Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma 1925, Kansakoulun opetussuunnitelma 1952, Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1970, sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 1985, 1994 ja 2004. Opetussuunnitelmat ovat virallisia opetusta ohjaavia dokumentteja ja edustavat valtion koulutuspoliittista agendaa. Tutkimusaineistoksi rajattiin edellä mainitut valtakunnalliset opetussuunnitelmat, koska tutkimuksen tarkoitus oli selvittää nimenomaan valtion koulutuspoliittista ohjausta tutkittavaan ilmiöön. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen ja teoriataustaisen sisällönanalyysin avulla. Ensisijaisesti tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kielestä ja tekstissä esiintyvistä merkityksistä. Opetussuunnitelmat nähtiin tietoisesti ja tarkoituksellisesti rakennettuina kasvatusajattelua ohjaavina pedagogisina teksteinä, joiden sisältämät merkitykset pyrittiin tutkimuksessa tekemään näkyviksi. Koska tutkimusaiheeseen liittyvät asiat olivat opetussuunnitelmissa hajanaisesti esillä, tutkimuksessa pyrittiin kokoamaan niistä yhtenäinen kokonaisuus. Aineiston historiallisen luonteen vuoksi aineiston tulkinnassa painottui myös niiden olosuhteiden selvittäminen, missä kukin opetussuunnitelma on syntynyt. Historiallisten lähtökohtien tunteminen ja esittäminen nähtiin tutkimuksen luotettavuuden ja loogisen päättelyn ehdoksi. Analyysia ohjasi hermeneuttinen tietokäsitys, jossa tieto ymmärrettiin täsmentyvänä ja syvenevänä kehänä. Tutkimus on kvalitatiivinen aikamatka, joka pyrkii luomaan menneisyyden ja nykyisyyden välille loogisen jatkumon. Tutkimuksen päätulos on, että perinteinen staattinen paikallisuus on muuttunut moderniksi dynaamiseksi paikallisuudeksi, jossa yksilöt kiinnittyvät paikan sijasta aikaan ja vallalla olevaan kulttuuriin. Tutkimustulokset nojaavat Doreen Masseyn teoriaan aika-tila-tiivistymästä. Teorian mukaan postmodernissa maailmassa ihmiset kiinnittyvät paikan sijasta aikaan ja sosiaalisiin verkostoihin. Toinen tutkimustulos on havaittu sosialisaation muutos: yhteisöt, joiden jäsenyyteen koulussa sosialisoidutaan, ovat muuttuneet ja laajentuneet kotiseudusta koko yhteiskunnan ja ihmiskunnan laajuisiksi. Asiasanat: opetussuunnitelma, sisällönanalyysi, paikallisuus, sosialisaatio, kulttuuri, aika-tila-tiivistym