Onnistumista ja iloa esiopetuksen arjessa - Lapset omien kokemustensa dokumentoijina

Viime vuosina lasten hyvinvointia koskevassa keskustelussa sekä kasvatuksellisissa ja koulutuksellisissa käytännöissä on esiintynyt kasvavaa kiinnostusta positiivista näkökulmaa kohtaan. Tutkimuksen kautta myönteisillä tunteilla on havaittu olevan laaja-alaisia myönteisiä seurauksia niin fyysiselle, psyykkiselle kuin sosiaaliselle hyvinvoinnille. Suurin osa positiivisen näkökulman omaksuneista tutkimuksista ja interventioista on kuitenkin tähän mennessä keskittynyt hyvinvoinnin lisäämiseen lähinnä aikuisissa tai vanhemmissa lapsissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin pyrkiä ymmärtämään esiopetusikäisten lasten myönteistä kokemusmaailmaa tarkastelemalla sitä lasten esiopetuksen arjesta esiin nousevien kuplivien hetkien kautta. Tutkimus on toteutettu positiivisen pedagogian näkökulmasta, jolloin tavoitteena on ollut positioida lapset oman elämänsä johtohahmoiksi sekä nostaa keskiöön myönteiset kokemukset ja lapsen oma näkökulma. Tutkimuksessa pyritään selvittämään millaisia myönteisiä kokemuksia lapset ovat esiopetuspäivänsä aikana kokeneet ja mitä he näistä kokemuksistaan kertovat. Tällöin kiinnitetään erityistä huomiota niihin olosuhteisiin, joissa kokemukset ovat muotoutuneet. Lasten myönteisiä kokemuksia tarkastellaan toimijuuden sosiokulttuurisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin osallistavaa tutkimussuuntausta, jolloin lasten kokemusmaailmaa lähestyttiin lasten omasta näkökulmasta käsin. Tutkimussuuntaus pyrittiin siirtämään lapsiin kohdistuvasta kohti lasten kanssa tehtävää tutkimusta asettamalla yhdeksäntoista esiopetusikäistä lasta tutkimusprosessin osalliseksi ja oman tutkimusaineistonsa kerääjäksi. Lapset keräsivät aineistoa omista kokemuksistaan digitaalisten kameroiden ja kuvakerronnan keinoin. Reflektiokeskusteluiden kautta lapsille puolestaan luotiin mahdollisuus dokumentoimiensa kokemusten jakamiseen ja niistä kertomiseen. Tutkimuksen analyysiin rajautui kolmen pienryhmän (yhdeksän lasta) dokumentoimat kokemukset ja niistä käydyt reflektiokeskustelut, joita tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin. Lasten dokumentoimat ja reflektoimat kokemukset sijoittuivat pitkälti kolmen teema-alueen ympärille: osaaminen ja arjen saavutukset; muut ihmiset ja heidän kanssaan toimiminen; sekä visuaalisuus ja onnistuneiden kuvien ottaminen. Dokumentoidut kokemukset olivat usein pieniä ja aivan tavallisia asioita arjen keskellä, mikä havainnollistaa arkisten hetkien potentiaalia tuottaa hyvinvointia ja resursseja lasten elämään. Lapset myös näyttivät saavan arkeensa iloa ja onnistumista sellaisista tilanteista, joissa he saivat itse olla jollain tapaa aktiivisia osallisia ja toimintaan vaikuttajia eli toisin sanoen aloitteellisia ja vastuullisia toimijoita. Tutkimuksen pyrkimys tukea lasten aktiivista roolia ja näkökulmaa sai osan lapsista muokkaamaan toimintaansa uudenlaiseen suuntaan ja jopa ylittämään annettuja rajoja. Tällöin kamerat muuntautuivat lasten käytössä toimijuuden toteuttamisen väyläksi, itsessään myönteisiä (ilon ja onnistumisen) kokemuksia aikaansaaviksi välineiksi sekä kokonaisvaltaisemmaksi osaksi lasten toimintaa ja kokemista. Lasten oman toiminnan ja toimijuuden lisäksi myös lasta ympäröivät ihmiset ja kulttuuriset välineet näyttäytyivät keskeisenä osana toimintaa ja myönteisten kokemusten rakentumisprosessia. Näillä näytti olevan arjessa keskeinen toimintaa tukeva ja virittävä rooli. Avainsanat: myönteiset kokemukset, positiivinen pedagogia, toimijuus, sosiokulttuurinen viitekehys, tutkimukseen osallistamine