Suomalaisten pörssiyritysten rahoituskovenanttien tilinpäätösraportointi - empiirinen tutkimus vuodelta 2011

Rahoituskovenantit ovat yritysrahoituksessa käytettäviä lainasopimusten erityisehtoja, joiden tavoitteena on velallisyrityksen toimintavapauden rajoittaminen. Kovenanttien käytön taustalla vaikuttaa yrityksen omistajien ja rahoittajien intressiristiriitaan pohjautuva epäluottamus, minkä vuoksi lainanantajat haluavat turvata saataviaan rajoittamalla velallisyrityksen toimintavapautta. Toisaalta kovenanttien käyttäminen voi edistää myös lainansaajan asemaa, sillä kovenantteja käyttämällä voidaan usein parantaa lainaehtoja ja välttää reaalivakuuksien käyttöä. Kovenantteja on käytetty Yhdysvalloissa jo 1800-luvun lopulla ja niiden käyttö on levinnyt angloamerikkalaisesta maailmasta kansainväliseen yritysrahoitukseen 1900-luvulla. Kovenantti-termi tulee englanninkielisestä sanasta covenant, joka on käännetty suomen kielessä myös erityisehdoksi, sopimusvakuudeksi, välipuheeksi ja sivuvelvoitteeksi. Kovenantista ei ole olemassa tyhjentävää määritelmää. Lainasopimuksissa olevat kovenantit voivat olla mitä erilaisimpia, ja yleensä lainanantajat räätälöivät kovenantit tapauskohtaisesti siten, että eri lainansaajille asetetaan erilaisia kovenanttiehtoja. Kovenantit voivat rajoittaa esimerkiksi yrityksen velkaantuneisuutta, osingonjakoa, yrityskauppoja ja omaisuuden myyntiä tai panttausta. Aiempi kirjallisuus on luokitellut kovenantteja eri tavoin, muun muassa positiivisiin ja negatiivisiin kovenantteihin. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätösraportointia lainasopimustensa sisältämistä rahoituskovenanteista. Empiirinen tutkimus toteutettiin vuoden 2011 tilinpäätösaineistolla. Tutkimuksessa tutkittiin tilastollisten menetelmien avulla, onko yrityksen koolla tai rahoitusrakenteella yhteyttä kovenanttiraportoinnin laatuun. Yrityksen koon mittareina käytettiin liikevaihtoa, markkina-arvoa ja henkilöstömäärää. Yrityksen rahoitusrakenteen mittarit olivat nettovelkaantumisaste ja omavaraisuusaste. Tutkimuksessa myös luotiin kovenanttiraportoinnin laatukriteeristö. Millään yrityksen koon mittarilla ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta kovenanttiraportoinnin laatuun. Sen sijaan sekä nettovelkaantumisasteella että omavaraisuusasteella havaittiin tilastollisesti merkitsevä riippuvuus kovenanttiraportoinnin laatuun siten, että heikomman rahoitusrakenteen yritykset raportoivat keskimäärin paremmin kovenanteistaan kuin vahvemman rahoitusrakenteen yritykset. Asiasanat:rahoituskovenantit, kovenanttiraportointi, agenttiteoria, velkarahoitu