Legitimaatiotulkintoja vapaasta sivistystyöstä. Diskurssianalyyttinen tutkimus.

Tutkimuksen tavoitteetTutkimukseni käsittelee vapaan sivistystyön legitimoitumista eli sen olemassaololle annettujen perustelujen muotoutumista erityyppisissä aineistoissa. Pohjimmiltaan tutkimukseni käsittelee siis kysymystä, miksi vapaa sivistystyö on olemassa. Tutkimukseni ei ole tyhjentävä kehityskertomus vaan analyysi erityyppisistä kysymykseen vastaavista esityksistä. Sen lähtökohtana on ajatus siitä, että merkitystenannot eivät ole sattumanvaraisia vaan ne syntyvät tietynlaisina esimerkiksi toimintaympäristön muutospaineiden vaikutuksesta. Tältä pohjalta tutkimustehtäväni on tarkastella, miten erilaiset esitykset tuottavat vapaata sivistystyötä ja sen legitimaatiota tietynlaiseksi. Se jakautuu kahteen tarkasteltavaan tutkimuskysymykseen: millaisten merkitystenantojen kautta vapaata sivistystyötä rakennetaan aineistossa ja millainen legitimaatio niiden valossa vapaalle sivistystyölle rakentuu. Orientaatioltaan tutkimukseni on kasvatussosiologinen ja -historiallinen. Teoreettismetodologinen viitekehysTutkimukseni on laadullinen ja soveltamani teoreettismetodologinen viitekehys on kriittinen diskurssianalyysi. Metodiset ratkaisuni perustuvat erityisesti Norman Fairclough’n (1992; 1997; 2003) sekä Kirsi Juhilan (1993) teoretisointeihin. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehys korostaa kontekstien merkitystä suhteessa merkitystenantoihin. Niitä erittelemällä pyrin ymmärtämään, miksi juuri tietyntyyppiset vapaan sivistystyön merkityksellistämistavat nousevat erityyppisissä aineistoissa esille.AineistoTutkimusaineistoni koostuu vapaan sivistystyön historiallisista, hallinnollisista sekä verkkosivuesityksistä. Kysymykseen, miksi vapaa sivistystyö on olemassa vastaavat näin alan tutkijat ja asiantuntijat, hallintotaho sekä alan toimintamuotoja edustavana tahona keskusjärjestöt. Olen valinnut tarkasteluun eri tavoin näkyvyyttä nauttivia lähestymistapoja vapaaseen sivistystyöhön: 1) perinteikkäät tavat kuvata vapaan sivistystyön muotoutumista osana kansallista heräämistä, 2) vaikutusvaltaisen castrénilaisen normatiivisen tehtäväkäsityksen, 3) ajankohtaisen vapaan sivistystyön kehittämisohjelman sekä 4) verkkosivut, joita näkyvyytensä puolesta on mielenkiintoista tarkastella vapaan sivistystyön julkisen kuvan rakentamisen näkökulmasta. Keskeiset löydöksetKonstruoin aineistosta yhteensä kuusi legitimaatiotulkintaa. Ne kiinnittyvät selkeästi vapaan sivistystyön toimintaympäristön muutoksiin ja niistä kumpuaviin tarpeisiin. Sisällöiltään ne kaikki näyttävät liittyvän kysymykseen vapaan sivistystyön roolista osana yhteiskunnallisen hyvinvoinnin järjestämistä, joskin erilaisin painotuksin. Muotoutumisen alkuvaiheita kuvailevissa historiaesityksissä (I tulkinta) vapaa sivistystyö legitimoituu yhteydessä yhteiskunnallisen modernisoitumisen herättämiin tarpeisiin edistää niin henkistä kuin aineellista hyvinvointia. Niiden valossa korostuu vapaan sivistystyön merkitys yhteiskunnallisen muutoksen aikaan saamisessa. Castrénilaisten merkitystenantojen (II tulkinta) valossa legitimaation painopiste näyttää siirtyvän yhteiskuntalähtöisestä yksilölähtöisemmäksi. Vaikka ne toisaalta tekevät pesäeroa vapaan sivistystyön ja valtion välille, käyvät yksilölähtöiset perustelut toisaalta selkeästi yksiin yhteiskunnallisesta kontekstista nousevien tarpeiden kanssa. Humanistiseen sivistyskäsitykseen perustetut yleisluontoiset pyrkimykset yksilön sivistyksellisten valmiuksien kehittämiseen ja itsekasvatuksellisuuden herättämiseen näyttävät ainakin osaltaan limittyvän pyrkimyksiin vahvistaa sisällissodan jälkeistä yhteiskuntarauhakehitystä ja paikata kansallista kahtiajakoa.Nykyesitykset (III-VI tulkinta) rakentavat kuvaa yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa monenlaiset yhteiskunnalliset rakenteet ovat murroksessa ja muutokset vaatimuksineen luovat uudenlaista tarvetta vapaan sivistystyön kaltaisille tukirakenteille. Kehittämisohjelma sekä verkkoaineisto piirtävät esiin yhtä laaja-alaista ja monisäikeistä hyvinvointitehtävää kuin nykyaikaa luonnehtiva muutospuhe on luonteeltaan. Vapaa sivistystyö tukee monimuotoisen toimintansa keinoin niin henkistä, sosiaalista, fyysistä kuin esimerkiksi työhön liittyvää hyvinvointia sosiaalipoliittisluonteisista, yksilölähtöisistä sekä työelämän asettamista vaatimuksista lähtien. Tulkintani tukevat aiempia tutkimuksia, joissa vapaan sivistystyön roolin on kuvattu muuntuneen ennemmin yhteiskunnalliseen muutokseen sopeuttavaksi kuin sitä suuntaavaksi (esim. Manninen 2010).Tutkimuksessani vapaan sivistystyön merkitystenantoja ja legitimoitumista sitovana eräänlaisena metatarinana nousee siis esiin hyvinvointi. Vapaan sivistystyön hyvinvoinnillinen tehtävä määrittyy kuitenkin eri tavoin yhteiskunnallisesta kontekstista sekä erilaisista intresseistä riippuen. Esimerkiksi verkkoaineistosta konstruoidut hallinto-, markkina- ja toimijuusdiskurssi määrittävät sitä omanlaisekseen varsin erityyppisistä lähtökohdista käsin. Kokonaisuutena tarkasteltuna esimerkiksi verkkoaineiston rakentama kuva vapaan sivistystyön hyvinvointitehtävästä muodostuu varsin kokonaisvaltaiseksi, mutta yksittäin tarkasteltuna verkkodiskurssit havainnollistavat eroa ja sitä, miten erilaisia seurauksia erilaisilla merkitystenantojen painopisteillä voi käytännölle olla. Onnistuessaan tutkimuksessani tehty erilaisten merkitystenantojen erittely tuottaa ymmärrystä vapaata sivistystyötä koskevista keskustelujuonteista ja edistää siten vapaaseen sivistystyöhön liittyvää avointa keskustelua. Parhaimmillaan se voi myös johdattaa pohtimaan tarkemmin vaikkapa sitä, mitä omasta toiminnasta halutaan viestiä ulospäin. Asiasanat:vapaa sivistystyö, instituutio, legitimaatio, kriittinen diskurssianalyysi, diskurssi, merkityksenanto, intentionaalisuus, julkinen kuva