Puhujan ja tulkin eleet konsekutiivitulkkauksessa

Tarkastelen tutkimuksessani puhujan ja tulkin elehdintää konsekutiivitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, muistuttavatko puhujan ja tulkin elehdinnät toisiaan eleiden määrän tai eleiden tyypin osalta. Lisäksi tavoitteena on saada selville, toistuvatko puhujan eleet tulkkeissa. Aineiston analysointia varten olen kehittänyt eleiden luokittelun, joka perustuu aiempaan nonverbaliikan tutkimukseen, tarkemmin Ekmanin ja Friesenin (1969) sekä McNeillin (1992) luokitteluihin. Puhujan ja tulkin elehdintää ei ole aikaisemmin juurikaan vertailtu, minkä vuoksi aiempia tutkimustuloksia aiheesta on saatavilla niukasti. Tämä tutkimus avaakin uusia näkökulmia tulkkauksen ja nonverbaliikan tutkimukseen. Tutkimukseni osoittaa, että tulkin ja puhujien elemäärien tai eletyyppien välillä ei ole selvää yhteyttä. Aineistoni pohjalta näyttää siltä, että tulkin elemäärä ei suinkaan aina muistuta puhujan elemäärää, eikä tulkki automaattisesti käytä puhujaan verrattuna yhtä paljon tietyntyyppisiä eleitä. Sen sijaan näyttäisi riippuvan tulkin yksilöllisistä ominaisuuksista, muistuttaako hänen elehdintänsä puhujan elehdintää vai ei. Lisäksi kielisuunnalla näyttäisi olevan vaikutusta tulkin eleiden määrään siten, että tulkit elehtivät enemmän vieraaseen kieleen päin tulkatessaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että puhujan eleistä pieni osa toistuu tulkkeissa jopa täysin muuttumattomina. Muuttumattomina toistuneet eleet liittyivät poikkeuksetta puheen sisältöön jollain tavalla, kun taas puhetta rytmittävät eleet eivät toistuneet muuttumattomina lainkaan. Asiasanat:konsekutiivitulkkaus, tulkin eleet, puhujan eleet, nonverbaliikka, nonverbaliikan luokittelut, kielisuunt