Työsopimus sitoumuksena tekijänoikeuden siirtymisestä

Immateriaalioikeudet, tekijänoikeudet niiden osana, ovat kasvava oikeudenala, joiden merkitys yritysten toiminnalle on huomattava. On monia aloja, joissa tekijänoikeuden siirtymistä koskevat ehdot tyystin puuttuvat sopimuksista, vaikka teoksia työ- ja virkasuhteissa kiistattomasti syntyy. Pro gradu –tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen.Tutkielman alkuosassa läpikäydään työsuhteen perustunnusmerkit, työsopimuksen solmiminen sekä työnantajan selvitysvelvollisuus työhön liittyvistä keskeisistä ehdoista työsuhteen alussa. Koska työsuhdetekijänoikeutta ei ole erityislailla säännelty, on vallitsevan oikeudellisen doktriinin selvittäminen tutkimuksen keskiössä. Analogiaksi työsuhdetekijänoikeudelle on valittu työsuhdekeksintö, sillä myös keksintötoiminta perustuu yksittäisen ihmisen uuden luomiseen, ja perusteet keksintötoiminnan tukemiselle ovat hyvin samankaltaisia kuin tekijänoikeudessa. Toisin kuin tekijänoikeuslaissa, työsuhdekeksinnöistä ja niiden hyväksikäyttöoikeuksista on säädetty erityislaki. Analogian avulla pohditaan, onko työsuhdetekijänoikeuden doktriini pitävä, ja perusteltavasti johdettavissa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat: Mitkä oikeudet työntekijän luomaan teokseen siirtyvät työsuhteen perusteella työnantajalle silloin, kun tekijänoikeuksien siirtymisestä ei ole erikseen sopimuksella sovittu, eikä siirtymisen laajuutta voida johtaa myöskään työehtosopimuksen säädöksistä? Lisäksi etsitään vastaus siihen, missä laajuudessa nämä oikeudet siirtyvät työnantajalle, ja missä laajuudessa työnantaja voi luovuttaa nämä oikeudet edelleen? Tutkielmassa huomioidaan myös työsuhteen muodon vaikutus tekijänoikeuden siirtymiseen työsuhteessa. Keskeisenä lainsäädännöllisenä pohjana on Työsopimuslaki 26.1.2001/55, Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656 ja Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404. Myös Korkeimman oikeuden ratkaisut toimivat keskeisinä oikeuslähteinä. Lisäksi oikeuslähteenä toimivat tekijänoikeusneuvoston, työsuhdekeksintölautakunnan ja työneuvoston lausunnot, vaikkakaan niillä ei ole osapuolia sitovia oikeudellisesti velvoittavia vaikutuksia. Koska työsuhdetekijänoikeuden alalta ei ole löydettävissä Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä, turvaudutaan oikeudellisen doktriinin selvittämisessä myös runsaasti lainvalmisteluaineistoon ja oikeuskirjallisuuteen. Työsuhdetekijänoikeudellisen doktriinin mukaan työnantajalle siirtyvät tarvittavat oikeudet teoksen hyödyntämiseen normaalissa toiminnassaan. Siirtymisen laajuudeksi on määritelty eksklusiivinen osittaisluovutus. Tämä on perusteltu, mutta turhan pintapuolinen näkökulma. Siirtymisen laajuutta tulkittaessa on tarpeellista ulottaa pohdinta myös luovutuksen ajalliseen kestoon. Työsuhteessa siirtyvien tekijänoikeuksien siirtymisen laajuus lieneekin ajallisesti rajoitettu eksklusiivinen osittaisluovutus. Lisäksi, jotta tekijänoikeuksien voidaan katsoa siirtyvän työsuhteen perusteella työnantajalle, tulee työntekijän olla palkattu nimenomaisesti tehtävään, jossa voidaan olettaa syntyvän tekijäoikeudella suojattuja teoksia. Mikäli työntekijä on palkattu tekemään vain avustavia tehtäviä, tekijänoikeudellisen teoksen luominen ei kuulu hänen työtehtäviinsä. Tällöin voidaan katsoa, että valmistaessaan työsuhteessa teoksen työntekijä on oikeutettu korvaukseen työtehtävien vaativuuden laajentumisesta. Työnantajan oikeus työntekijän luomaan teokseen ei ulotu sellaisiin teoksiin, jotka on luotu työsuhteen aikana, mutta vailla yhteyttä työsuhteeseen tai työn tekemiseen.