The Grammar of the Verb Persuade in Recent Centuries

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan englannin kielen verbin persuade syntaktisia ja semanttisia piirteitä, erityisesti sen komplementaatiorakenteisiin liittyviä seikkoja, kirjoitetussa brittienglannissa vuodesta 1710 nykypäivään. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää verbin käytössä tapahtuneita muutoksia kyseisten vuosien ajalta, sekä arvioida verbin tyypillisiä ominaisuuksia nykyenglannissa. Tutkimusaineistona käytetään korpusmateriaalia kahdesta eri korpuksesta: lähteenä vuosille 1710-1920 on The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), ja nykykielen lähteenä on The British National Corpus (BNC). CLMET sisältää pääasiassa kaunokirjallisia tekstejä, ja se jakautuu kolmeen osaan: CLMET 1 kattaa vuodet 1710-1780, CLMET 2 vuodet 1780-1850, ja CLMET 3 vuodet 1780-1920. Korpuksesta on saatavilla laajennettu versio,The Corpus of Late Modern English Texts Extended Version (CLMETEV). Tätä tutkimusta varten aineisto vuosilta 1710-1780 on kerätty laajennetusta versiosta (CLMETEV 1), kun taas vuosien 1780-1920 lähteenä on käytetty alkuperäistä versiota (CLMET 2/3). Korpuksen ensimmäinen osa on huomattavasti muita suppeampi molemmissa versioissa, joten laajennettua versiota hyödyntämällä on saatu sisällytettyä enemmän aineistoa aikakauden ensimmäisiltä vuosilta. BNC sisältää materiaalia vuosilta 1960-1993. Koska BNC:n sisältö koostuu useista eri tekstilajeista, aineisto rajattiin tätä tutkimusta varten kaunokirjallisiin teksteihin (Imaginative Prose). Näin tutkimuksen nykykielinen aineisto on riittävän samankaltaista ja vertailukelpoista historiallisesta korpuksesta saadun aineiston kanssa. Tutkielman johdanto-osassa käsitellään aluksi lyhyesti korpuslingvistiikkaa ja tutkimusmateriaalin lähteenä käytettäviä korpuksia, minkä jälkeen esitellään komplementaatiotutkimuksen perusteita. Seuraavaksi tarkastellaan verbin ominaisuuksia englannin kielen sanakirjojen, kielioppiteosten ja muiden lähteiden avulla. Lopuksi käsitellään vielä eräitä spesifimpiä komplementaatiotutkimuksen teorioita ja käsitteitä liittyen verbin persuade komplementaatiorakenteisiin. Tutkielman toisessa osassa analysoidaan korpusaineisto kronologisessa järjestyksessä, alkaen vanhimmasta materiaalista. Tutkimuksessa selviää, että verbin persuade kolme selkeästi yleisintä komplementtia ovat olleet NP (nominilauseke) + to-infinitiivi, NP + that-lauseke ja NP koko tarkasteltavan ajanjakson ajan. Lisäksi persuade on aina vuodesta 1710 nykypäivään ottanut komplementikseen useita erilaisia NP:n ja preposition yhdistelmiä, esimerkiksi NP + of + NP ja NP + into + NP. Verbin komplemententaatiorakenteiden analyysiä vaikeuttaa muodon persuaded kaksitulkintaisuus joissakin passiivirakenteissa. Näissä persuaded voidaan luokitella joko verbimuodoksi tai adjektiiviksi.Yksi tutkimuksen merkittävimmistä löydöksistä on tällaisen käytön huomattava väheneminen siirryttäessä vuodesta 1710 kohti nykypäivää. Asiasanat: verbi, persuade, komplementaatio, korpus, korpustutkimu