Kun kukaan ei erotu joukosta. Miten Suomen journalistinen kenttä toimi uutisoidessaan Jokelan koulusurmista.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten Suomen journalistinen kenttä toimi uutisoidessaan Jokelan koulusurmista marraskuussa 2007. Pohdin, miten journalistit – toimittajat ja valokuvaajat – toimivat paikan päällä Jokelassa ja miten tiedotusvälineiden päälliköt menettelivät kotitoimituksissa. Tutkielmani lähtökohta on adressi, jonka jokelalaiset nuoret julkaisivat koulusurmien jälkeen, ja jossa he kritisoivat tiedotusvälineiden tiedonhankintatapoja paikan päällä. Kysyn tutkielmassani, millaisia muutostarpeita journalistisen kentän toiminnalle kriisitilanteissa nuorten adressillaan herättämä keskustelu nosti esiin. Aineistonani on osa Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä keväällä 2008 tehdyistä haastatteluista, jotka tehtiin Jokelan koulusurmat mediassa -nimistä tutkimusraporttia varten. Aineistooni kuuluu tiedotusvälineiden työntekijöiden, jokelalaisnuorten, kriisityöhön osallistuneiden ja yleisön jäsenten haastatteluja. Menetelmäni on teoreettinen sisällönanalyysi, ja poimin analyysissä hyödyntämäni käsitteistön käyttämästäni teoriasta eli Pierre Bourdieun kenttäteoriasta. Puhun suomalaisesta journalistisesta kentästä sekä teoreettisessa mielessä sosiaalisen toiminnan alueena että konkreettisina paikkoina, joissa journalistit ja päälliköt toimivat. Tutkielmassani journalistinen kenttä muodostuu näiden kahden tason vuorovaikutuksessa. Paikan päällä Jokelassa journalistit toimivat vähien tietojen varassa. Eri välineiden journalistit menettelivät tiiviillä alueella ja epävarmassa tilanteessa keskenään samalla tavalla. He heittäytyivät ammattitaitonsa varaan ja sovelsivat itse omalle toiminnalleen tilannekohtaiset pelisäännöt, koska eivät saaneet ohjeita päällikkötasolta. Kotitoimituksissa päälliköt luottivat siihen, että oma väline hoitaa työnsä kunnialla ja toteuttaa median tehtävän kriisitilanteissa: välittää yleisölle tietoa tapahtuneesta. Päällikköjen toimintaan vaikutti myös verkkokilpailun aiheuttama taloudellinen paine. Journalistisen kentän toiminnan analysoiminen Jokelan koulusurmien yhteydessä osoittaa, että kentän toimijoiden olisi kriisitilanteissa tärkeää erottautua toisistaan. Erottautuminen edellyttää kultakin välineeltä seikkaperäisiä tilannekohtaisia pelisääntöjä, jotka pitää laatia etukäteen. Lisäksi erottautuminen vaatii toimijoilta avoimuutta omien pelisääntöjensä suhteen. Kunkin välineen tulee kertoa toimintatavoistaan avoimesti yleisölle. Journalismi on entistä yleisölähtöisempää, ja kentän toimijoiden pitäisi voida luvata yleisölle uutisia, joita tehtäessä kriisin kokijoita ei ole loukattu eikä ole rikottu journalistisia sääntöjä – eräänlaista reilun kaupan journalismia, jonka säännöstö kertoo siitä, miten kukin väline kriisitilanteessa toimii. Asiasanat:Jokelan koulusurmat, Pierre Bourdieu, journalistinen kenttä, kriisijournalism