Kehitysvammaisten kokemukset kohtaamisista palvelujärjestelmässä - Autonominen palvelunkäyttäjä vai riippuvainen avuntarvitsija

Pro gradu – tutkielmani aiheena on kehitysvammaisten kohtaamiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Tutkin millaisia kokemuksia kehitysvammaisilla on kohtaamisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Kokevatko kehitysvammaiset, että heidät on kohdattu autonomisina palvelunkäyttäjinä vai riippuvaisina avuntarvitsijoina. Yhteiskunnallisen muutoksen ja lainsäädännön myötä kehitysvammaisten asema palvelujen käyttäjänä on muuttunut palvelujen kohteesta subjektin asemaan. Kehitysvammaisilla on takanaan pitkä laitoshoidon ja holhouksen historia, jonka aikana he ovat olleet riippuvaisia muiden ihmisten avusta. Integraation myötä kehitysvammaiset ovat vähitellen ottaneet vahvemman roolin autonomisina kansalaisina, vaikka he edelleen joissakin asioissa apua tarvitsevatkin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä kehitysvammaisten oma ääni pyritään saamaan kuuluviin esimerkiksi palveluohjauksen ja suunnittelun keinoin. Myös tutkimuksessani pyrin tuomaan esille kehitysvammaisten oman äänen kohtaamisista palvelujärjestelmässä. Tutkimukseni pohjautuu fenomenologiseen kokemusten tutkimukseen. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla kuutta kehitysvammaista. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna. Haastateltavat ovat valikoituneet tutkimukseen eräästä toimintakeskuksesta Länsi-Suomesta. Iältään haastateltavat olivat 27-54 -vuotiaita miehiä ja naisia. Aineiston analyysinä käytin teemoittelua. Pääteemoja löytyi haastatteluista yhteensä viisi: tuen tarve, avunantajat, kohtaamiskokemukset, palveluohjaus ja autonomia. Pääteemoista laadin ääriryhmiä kuvaavan taulukon selventämään tutkimustuloksia tiivistetyssä muodossa. Tutkimukseni tulosten perusteella autonomiset kehitysvammaiset käyttävät palveluja vähemmän, he pyrkivät selviämään palveluissa omatoimisesti ja heillä on ollut vähemmän kohtaamiskokemuksia palvelujärjestelmässä. Enemmän apua tarvitsevat kehitysvammaiset käyttävät paljon palveluja, tarvitsevat apua palveluissa ja heillä on ollut enemmän kohtaamiskokemuksia. Kehitysvammaiset kykenevät määrittelemään omat palvelutarpeensa varsin hyvin, mikäli heillä itsellään on tarpeeksi tietoa palveluista. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden tulee huomioida kehitysvammaiset autonomisina palvelunkäyttäjinä, joiden mielipiteet saadaan kuuluviin tiiviin palvelusuunnittelun ja ohjauksen keinoin. Hyvä neuvonta, ohjaus ja riittävä asiakkaan kuuleminen ovat hyvän kohtaamisen avainasioita. Tutkimukseni tulosten perusteella kehitysvammaiset eivät ole enää kaikkeen tyytyväisten alamaisasiakkaiden roolissa, vaan he pystyvät tarkastelemaan palvelukokemuksiaan kriittisesti. Kehitysvammaiset ovat vähitellen siirtymässä kuluttajan ja palvelunkäyttäjän asemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Avainsanat: kehitysvammainen, kohtaaminen, autonomia ja riippuvuus