Määritelty Hän. Henkilön nimeäminen ja kuvaaminen Suomen Kuvalehden Hän-palstalla

Henkilöjuttu on tekstilaji, jossa asiat voidaan esittää subjektiivisemmin, vaihtelevammin rakentein ja tyylillisesti vapaammin kuin objektiivisuuteen pyrkivissä tekstilajeissa, kuten uutisessa. Henkilöjutun tehtävä on luoda esiteltävästä henkilöstä elävä ja monipuolinen kuva jostakin näkökulmasta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten tuota kuvaa luodaan esiteltävästä henkilöstä käytettyjen substantiivilausekkeiden ja itsenäisesti esiintyvien adjektiivilausekkeiden avulla. Aineisto koostuu Suomen Kuvalehden Hän-palstalta poimituista jutuista. Palsta on kyseiseen lehteen vakiintunut, ja se julkaistaan lehden jokaisessa numerossa. Aineistossa on 17 artikkelia. Ne on poimittu ajalta syyskuu 2010 – joulukuu 2010, ja mukana ovat kaikki tuona aikana julkaistut lehden numerot. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja tarkastelutapa semanttinen. Semantiikkaa tutkitaan niin rakenteellisesta kuin merkityskenttiä havainnoivasta näkökulmasta. Rakenteen semantiikkaa tutkitaan henkilöstä käytettyjen substantiivilausekkeiden eli nimeävien elementtien avulla. Rakenteen semantiikka kertoo, millaisia merkitysyhteyksiä lausekkeen osien välille syntyy ja millaisen merkityskokonaisuuden rakenne synnyttää. Lausekkeet on jaettu neljään luokkaan: 1) pelkät edussanat, 2) tarkennekentän täyttävät lausekkeet, 3) kuvailukentän täyttävät lausekkeet ja 4) eri kenttiä yhdistävät lausekkeet. Pelkkiin edussanoihin kuuluvat myös proprit ja pronominit, mutta niitä ei oteta kaikissa numeerisissa havainnollistuksissa lukuun. Neljännen ryhmän lausekkeissa on usein myös jälkimääritteitä. Analyysi osoittaa, että pelkät edussanat ovat keveytensä ansiosta yleisin tapa nimetä henkilö. Nekin voivat silti luokittaa kohdetta tehokkaasti ja luoda paljon mielikuvia. Mutkikkaat rakenteet tiivistävät paljon tietoa, mutta niitä käytetään raskautensa vuoksi harvakseltaan. Kuvailumääritteet ovat tarkenteita olennaisempia. Kohdehan on lukijalle valmiiksi selvä, joten kohteen poimivaa tarkennusta ei juuri tarvita, mutta kuvailu puolestaan on jutun tavoite. Merkityskentät jakautuvat kahteen pääluokkaan: 1) Hän yhteiskunnallisena ja 2) Hän yksityisenä henkilönä. Kumpikin pääluokka on tärkeä henkilön kuvaamisessa palstalla. Yhteiskunnallisesti henkilöä on yleisintä kuvata työn perusteella. Lisäksi nimetään yhteiskunnallisen aktiivisuuden, koulutuksen ja useiden pienten yhteiskunnallisten piirteiden näkökulmasta. Yksityisenä henkilönä haastateltava nimetään useimmin persoonansa ja taipumustensa perusteella. Muut yksityisen alueeseen lukeutuvat luokat ovat ikä, sukupuoli, perheenjäsenyys sekä ajatteluun kytkeytyvät piirteet. Tuloksista voi päätellä, että henkilöjutussa on mahdollista tarkastella kohdetta vahvastikin näkökulmaisesti sekä kuvaillen ja tämä on myös odotettavaa. Siksi voimakkaat ilmaukset eivät välttämättä ohjaa huomaamattomasti lukijan tulkintaa vaan haastavat lukijan punnitsemaan tulkintojaan. Jossain määrin valinnat toki suuntaavat tulkintaa, eikä lukija aina tule kyseenalaistaneeksi kirjoittajan valintoja. Asiasanat: lehtikieli, tekstintutkimus, semantiikka, lausekerakenne, henkilönnimitykse