SUOMALAISEN KOULUTUSVIENNIN ENSIASKELEET. Laadullinen tapaustutkimus Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun suhtautumisesta koulutusvientiin.

Tutkielmassa tarkastellaan Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun näkemyksiä korkeakoulujen koulutuksen ja osaamisen vientiin. Tarkastelussa ovat toimijoiden ajatukset siitä, mitä koulutusvienti on ja miksi sitä kannattaisi tehdä. Korkeakoulujen näkemyksiä verrataan toisiinsa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemiin koulutusviennin ja korkeakoulujen kansainvälistymisen ohjausdokumentteihin. Koulutusvientiä käsitellään tutkielmassa kansainvälisen vuorovaikutuksen eräänä ilmiönä. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2011 suoritetuilla, seitsemällä teemahaastattelulla. Haastateltavat olivat tutkittavien korkeakoulujen johtoa ja henkilökuntaa. Haastattelut analysoitiin teemahaastatteluiden sisällönerittelyllä. Haastatteluaineistoa täydennettiin analyysissa opetus- ja kulttuuriministeriön dokumenteilla sekä korkeakoulujen omilla strategioilla. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä on hyödynnetty konstruktivismia ja koulutusviennin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joiden avulla on selitetty vuorovaikutuksen prosessia. Tutkimustuloksissa paljastui, että tutkittujen korkeakoulujen ja ministeriön ajatukset koulutusviennistä ovat lähtökohdiltaan erilaiset: ministeriö käsittää koulutusviennin palvelukauppana, jonka tarkoitus on tulevaisuudessa muodostaa yksi korkeakoulujen, mutta myös kansantalouden merkittävistä tulonlähteistä. Korkeakoulut sen sijaan eivät uskoneet koulutusviennin mahdollisuuksiin liiketoimintana. Tutkimustulokset osoittivatkin, että ministeriön innostus koulutusvientiin ei saa kaikua korkeakouluilta. Molemmat korkeakoulut pitivät koulutusviennin käsitettä toistaiseksi epämääräisenä, eivätkä nähneet mielekkäänä erottaa sitä muusta kansainvälistymisestä, joka on ollut kiinteä osa kummankin korkeakoulun toimintaa jo kauan. Korkeakoulujen näkemykset paljastivat, että koulutusvienti on huomattavasti monitahoisempi ja problemaattisempi aihe kuin mitä ministeriön ohjausdokumentit antavat ymmärtää. Suurin haaste koulutusviennin etenemisen kannalta on organisaatioiden toimijaidentiteetti, jonka täytyisi muuttua kokonaisvaltaisesti, ennen kuin koulutusviennistä muodostuisi luonteva osa korkeakoulujen toimintaa. Onnistuessaan koulutusvienti toisi organisaatioille monitahoista hyötyä: intressien kirjo sisälsi akateemisia, taloudellisia, kulttuuris-sosiaalisia, eettisiä sekä poliittisia hyötyulottuvuuksia. Hyödyt nähtiin korkeakouluissa laajemmin kuin ministeriön koulutusvientistrategiassa, jonka painotus on taloudellisissa intresseissä. Tutkimuksen johtopäätökset osoittivat, että koulutusvienti vuorovaikutusilmiönä ilmentää toimintaa, jossa toimijat (korkeakoulut) seuraavat tarkasti yhteisesti asetettuja päämääriä ja periaatteita (ohjausdokumentit). Toimijat toimivat yhteisten päämäärien hyväksi, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä; toiminnasta odotetaan relatiivisia voittoja. Korkeakoulujen, erityisesti yliopiston, tapauksessa nämä voitot ovat etenkin akateemisia hyötyjä, joiden korostaminen stimuloi kansainvälistä vuorovaikutusta paremmin kuin taloudellisten intressien esille tuominen. Asiasanat:koulutuksen ja osaamisen vienti, korkeakoulujen kansainvälistyminen, kansainvälinen vuorovaikutu