Omalta pihamaalta yhteiseen kaupunkitilaan - tapaus kaupunkiviljely

Tutkielma käsittelee puutarhanhoitoa ja kaupunkiviljelyä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miksi ihmiset haluavat hoitaa puutarhojaan tai viljellä kaupungeissa ja millaisia tiloja puutarhat ja kaupunkiviljelykset muodostavat. Hyötypuutarhoilta ja kaupunkiviljelmiltä saadaan satoa, mutta varsinkin länsimaalaiselle ihmiselle, se lienee toissijaista. Kaupunkiviljely on viljelyä kaupunkitilassa. Suomessa erityisesti pula-aikoina on ollut yleistä viljellä myös kaupungeissa. Kaupunkiviljely on lähiaikoina noussut uudelleen suosioon ja nykyään ilmiön voi nähdä kannanottona vaihtoehtoisen kaupunkitilan käytön puolesta. Kaupunkiviljelyyn voidaan liittää myös muita yhteiskunnallisia näkökulmia, kuten ilmastonmuutos ja sitä kautta ruokaan liittyvät kysymykset, väestönkasvu kaupungeissa, ruoan tuotannon eettisyys ja ideologiat, kestävä kehitys, kaupunkiympäristön elävöittäminen, mutta toisaalta tiivistämisen tarve sekä nykyään trendiksikin muodostuneet leppoistaminen ja pehmeiden arvojen ja käsillä tekemisen nousu. Tutkielma on laadultaan kvalitatiivinen. Aineistoa varten on haastateltu kotipuutarhojen omistajia ja kaupunkiviljelijöitä. Kaupunkiviljelijät olivat osallistuneet kesällä 2010 Tampereen yliopiston ja ympäristöjärjestö Dodo ry:n organisoimaan kampuslaari-projektiin, jossa viljelylaarit pystytettiin yliopiston kampukselle. Tutkielma pyrkii tämän tapauksen perusteella ymmärtämään, mistä kaupunkiviljelyssä on kyse. Tutkielma pyrkii myös vertailemaan kotipuutarhoja hoitaneiden ja kaupunkiviljelijöiden kokemuksia toisiinsa. Tätä kautta voidaan ymmärtää syvällisemmin myös yksilön ja ympäristön välistä suhdetta. Tutkielma pohjaa erityisesti sekä humanistisen maantieteen että ympäristöpsykologian teorioihin ja käsitteisiin. Tutkielman perusteella kaupunkiviljelyssä ja puutarhanhoidossa voidaan nähdä olevan samankaltaisia piirteitä. Elpyminen, tilan personalisointi ja halittavuuden kokeminen voidaan liittää kumpaankin tapaukseen. Pääpaino on harrastuksessa ja itsensä toteuttamisessa. Merkityksellisyys ja halu kuulua yhteen luonnon kiertokulun kanssa, luonnon elementtien elvyttävä vaikutus ja ympäristön personalisoinnin tarve nousivat esiin molemmissa tapauksissa. Kaupunkiviljely kietoutuu vahvasti myös yhteiskunnallisiin kerrostumiin ja ilmiöihin. Sen kautta voidaan kaupunkitilasta luoda elävämpää ja merkityksellisempää. Kaupunkiviljely voi olla esimakua myös tulevaisuuden tavasta nähdä kaupunkilaiset enemmän osallisena oman ympäristönsä muutoksiin. Asiasanat:kaupunkiviljely, urbaani maatalous, puutarhanhoito, eletty til