Kivun ongelma

Kipu on filosofisesti mielenkiintoinen ilmiö, sillä se on yleensä samaan aikaan sekä fyysinen että psyykkinen tila: kudosvauriota ja kärsimystä. Kivun käsitteenmäärittelyn avulla voidaan yrittää rakentaa siltaa psyykkisen ja neurologisen välille. Tämä tutkielma esittelee kivusta käytyä filosofista keskustelua laajalla otteella.Aluksi käydään läpi 1900-luvun kielifilosofista keskustelua kivun viittaamisen kohteesta. Tästä keskustelussa nousee myös fysikalistisen identiteettiteorian kritiikki, mistä saadaan linkki erilaisiin mielenteorioihin. Kipukeskusteluun liittyvät myös erilaiset havainto- ja tunneteoriat sekä kvaliateorian yleinen kritiikki. Sisäisten tilojen kommunikoinnin ongelmassa olennaista on introspektion metodi. Toisaalta tutkin kysymystä, ymmärrämmekö muita ihmisiä kognitiivisesti vai kehollisesti. Myös kivun kulttuurisidonnaisuus ja empatia ansaitsevat huomion. Viimeiseksi avataan kipukeskustelua kahteen soveltavaan kysymykseen: eläinten tietoisuuden filosofiaan ja lääketieteen filosofiaan. Tarkoituksena on tutkia, miten eri kiputeorioihin liittyvät ongelmat heijastuvat käytäntöön.Lopuksi esitän, että kivun filosofian kannalta on hedelmällisintä suunnata katsetta vielä enemmän kehollisuuden tutkimiseen. Kehitän käsitystä primitiivisestä tunteesta, kehollisesta sisäisestä tilasta, jota hallitsee epämiellyttävyyden vaikutelma. Asiasanat:kivun filosofia, mielenfilosofia, viittamisteoriat, kehollisuuden filosofi