Osastonhoitajien kokemuksia terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta ja sen kehittämisestä osana osastonhoitajien omaa työtä

Osastonhoitajien toiminnalla on suuri merkitys terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelussa, koska he luovat johtamaansa yksikköön harjoittelun oppimisympäristön. He ovat ohjaajien ja opiskelijoiden tukena ja kannustavat koulutuksiin. Hoitotyön johtajat näkevät opiskelijoiden käytännön harjoittelun rekrytointitoimenpiteenä. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle valmistuneiden hoitajien tehokkaan rekrytoinnin tarve korostuu. Kuitenkin terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta osana osastonhoitajien työtä on tehty vain vähän tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kotimaisessa tutkimuksessa osastonhoitajien kokemukset harjoittelusta ovat enimmäkseen sivujuonteena muiden tutkimustulosten ohella, joten tämä tutkimus oli erittäin tärkeä toteuttaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidossa toimivien osastonhoitajien kokemuksia terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta ja sen kehittämisestä sekä kehittämisen haasteista osana osastonhoitajien omaa työtä. Tutkimus toteutettiin eräässä suomalaisessa yliopistosairaalassa. Tutkimusta varten haastateltiin vapaaehtoisia osastonhoitajia (n=10) operatiivisesta tulosyksiköstä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna. Haastattelut litteroitiin sanasta sanaan ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä. Tutkija teki aineiston pelkistyksistä ja ryhmittelyistä luokittelutaulukon, jossa oli koottuna alakategoriat, yläkategoriat ja pääkategoriat. Osastonhoitajat kokivat terveysalan opiskelijoiden harjoittelun osana omaa työtään siten, että he voivat lisätä yksikön vetovoimaisuutta opiskelijoiden harjoittelun avulla ja että heillä on vastuu opiskelijoiden harjoittelun suunnittelusta ja toteuttamisesta. Haastateltavilla oli kokemuksia harjoittelun kehittämiseen vaikuttaneista tekijöistä. Osastonhoitajat kertoivat haastatteluissa harjoittelun kehittämiseksi tehtävästä yhteistyöstä ja eri yksiköiden harjoittelun yhtenäistämisestä. Heillä oli myös kokemuksia harjoittelun kehittämisen laadukkaasta toteutumisesta. Harjoittelun kehittämisen haasteita olivat harjoitteluyksiköiden rajalliset voimavarat, yksiköstä johtuvat tekijät sekä harjoittelua ja sen kehittämistä heikentävät tekijät. Haasteiksi koettiin myös osastonhoitajan kokonaisvastuu harjoittelusta, harjoittelupaikan saamisen organisointi sekä vähentynyt opettajajohtoisuus opiskelijan harjoittelussa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa opiskelijoiden harjoittelun toteuttamista ja kehittämistä suunniteltaessa. Jatkossa opiskelijoiden harjoittelusta osastonhoitajien näkökulmasta olisi tärkeää tehdä useita tutkimuksia kvantitatiivisilla menetelmillä, jotta saataisiin yleistettävää tietoa esimiesten osuudesta terveysalan opiskelijoiden harjoittelussa. Asiasanat: hoitotyön johtaminen, terveysalan opiskelija, harjoittelu, ohjau