Lapsen läheisverkoston kartoittaminen huostaanottoprosessissa

Tarkastelen tutkielmassani sosiaalityöntekijöiden laatimia selvityksiä lapsen läheisverkoston kartoittamisesta huostaanottoprosessin yhteydessä. Aineistonani on Porin perusturvakeskuksen vuosina 2009 - 2010 tehdyt huostaanottoasiakirjat. Olen rajannut aineistoni selvityksiin, joissa on kerrottu lapsen läheisverkoston kartoittamisesta. Tutkimukseni tarkastelee asioita, joita sosiaalityöntekijät ovat huomioineet arvioidessaan lapsen läheisverkoston kykyjä ja soveltuvuutta toimia lapsen sijaisperheenä. Lisäksi olen kiinnittänyt analyysissäni huomion siihen miten huostaanottoasiakirjojen sisältämissä lapsen läheisverkoston kartoittamisselvityksissä on kuultu lapsen mielipidettä. Tutkimukseni teoriaosa käsittelee lapsuutta, lapsilähtöisyyttä ja lapsen hyvinvointia. Tarkastelen myös lapsen kuulemista huostaanottoprosessissa ja lapsen näkymistä lastensuojeludokumenteissa. Lisäksi paneudun läheissijoitukseen ja läheisverkoston kartoittamiseen huostaanottoprosessissa. Lapsen läheisverkosto ja läheissijoitus käsitteillä tutkimuksessa viitataan lapsen sukulaisiin ja muihin lapselle läheisiin ihmisiin, joiden luokse lasta voidaan ajatella sijoitettavan. Aineistoani olen analysoinut käyttäen laadullisen tutkimuksen menetelmiin kuuluvaa sisällönanalyysia. Tutkielmani keskeisinä tuloksina esittelen lapsen läheisverkoston kartoittamisen yhteydessä esiin tulleita lapseen sekä hänen läheisverkostoonsa liittyviä piirteitä, joilla sosiaalityöntekijät perustelevat sijoittamisen mahdollisuutta tai mahdottomuutta. Tarkastelen näitä piirteitä analyysissäni sen perusteella, onko lapsi sijoitettu lastensuojelulaitokseen, ammatilliseen sijaisperheeseen vai läheisen luokse. Lisäksi selvitän, miten lapsen mielipide on otettu huomioon sijoitusta selvitettäessä. Tämän tutkielman mukaan näyttäisi siltä, että lapsen henkilökohtaiset piirteet, muun muassa hänen käyttäytymisensä sekä psyykkinen tilanne, ohjaavat sosiaalityöntekijöitä arvioimaan mahdollisuutta sijoittaa lapsi hänen omaan läheisverkostoonsa. Toisaalta tutkimuksessani tulee myös esille lapsen läheisverkoston edellytykset toimia sijaisvanhempina, mitä sosiaalityöntekijät arvioivat huostaanottoprosessin aikana. Nämä edellytykset koostuvat mahdollisten sijaisvanhempien henkilökohtaisista valmiuksista toimia sijaisvanhempina, sekä heidän tarjoamista elinolosuhteista lapselle. Myös lapsen ja aikuisen välinen aikaisempi suhde ja yhteydenpito näyttäisivät olevan merkityksellisiä tekijöitä sosiaalityöntekijöiden arvioinnissa. Tutkimuksestani ei käy kuitenkaan selvästi ilmi lasten kuulemisen tavat sosiaalityöntekijöiden toimesta, koska tutkimusaineistossa kyseistä asiaa oli tyypillisesti kuvailtu vain muutamalla lauseella