Lisää virtaa liikunnasta? Liikunnan harrastamisen yhteys koettuun työstä palautumiseen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko työstä palautumisen tarve yhteydessä liikunnan harrastamisen määrään ja onko liikunnan harrastamisen määrä edelleen yhteydessä koettuun työstä palautumiseen. Tutkimus perustuu vuoden aikavälillä tehtyyn seurantatutkimukseen, jossa tarkasteltiin myös liikunnan harrastamisen määrässä tapahtuvan muutoksen yhteyttä koettuun työstä palautumiseen. Lisäksi tutkittiin, mitkä työstä palautumisen psykologisista mekanismeista (irrottautuminen, rentoutuminen, taidon hallinta ja kontrolli) toimivat välittäjinä liikunnan harrastamisen ja työstä palautumisen välillä. Teoreettisesti tutkimus perustuu ponnistelujen ja palautumisen malliin (Meijman & Mulder, 1998) sekä voimavarojen säilyttämisteoriaan (Hobfoll, 1998). Teorioiden pohjalta tässä tutkimuksessa työstä palautuminen tarkoittaa työntekijän kokemusta siitä, miten hän palautuu, ja työstä palautumisen epäonnistuminen nähdään kohonneena palautumisen tarpeena. Tutkimuksen alkukyselyyn vastasi 527 työntekijää ja vastausprosentiksi muodostui 50,6 %. Vuoden kuluttua tehtyyn seurantakyselyyn vastasi 274 työntekijää ja vastausprosentiksi muodostui 63,8 %. Tutkimukseen valittiin mukaan molempiin kyselyihin vastanneet työntekijät (N = 274). Vastanneista naisia oli 57 % ja vastaajien keski-ikä oli 45 vuotta (vaihteluväli 24–65 vuotta). Suurimmalla osalla (64 %) oli ylempi korkeakoulututkinto. Palautumisen tarvetta ja palautumisen mekanismeja (rentoutuminen, kontrolli, taidon hallinta, irrottautuminen) mitattiin kansainvälisillä mittareilla, jotka on suomennettu. Liikunnan harrastamista työntekijät arvioivat yhdellä kysymyksellä, jossa heitä pyydettiin arviomaan, kuinka paljon he vapaa-ajallaan harrastavat liikuntaa. Työstä palautumisen kokemusta mitattiin myös yhdellä kysymyksellä, jossa työntekijät arvioivat sitä, kuinka hyvin he tuntevat yleensä palautuvansa työkuormituksesta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että palautumisen tarve ei ollut yhteydessä liikunnan harrastamisen määrään. Sen sijaan liikunnan harrastaminen oli yhteydessä koettuun parempaan työstä palautumiseen. Lisäksi tutkimustulokset tukivat osittain oletusta liikunnan säännöllisyyden hyödystä työstä palautumisen edistämisessä vuoden aikavälillä. Palautumisen psykologisista mekanismeista osittaisina välittäjinä liikunnan harrastamisen ja koetun työstä palautumisen välillä toimivat vapaa-ajalla koettu rentoutuminen ja kontrolli. Liikunnan harrastaminen oli siis yhteydessä rentoutuneisuuden ja kontrollin kokemuksiin, jotka osaltaan edistivät työstä palautumista. Kaikkiaan tutkimus osoittaa liikunnan olevan merkittävä työstä palautumisen edistäjä. Liikunnan mahdollisuudet työstä palautumisen edistäjänä ja siten työkyvyn ylläpitäjänä tulisi huomioida suunniteltaessa työnantajan toimia tukea työntekijöiden hyvinvointia. Haastavan työn vastapainoksi tarvitaan aktiivisia toimintoja, jotta palautuminen onnistuu. Tämän mahdollistamisessa työntekijän ja työnantajan yhteistyö on avainasemassa. Avainsanat: liikunnan harrastaminen, palautumisen tarve, koettu työstä palautuminen, palautumisen psykologiset mekanismit