Poliittinen johtajuus kuntien välisessä yhteistyössä - Yhteistyö Tampereen kaupunkiseudulla luottamushenkilöiden näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa selvitetään poliittisen johtajuuden merkitystä kuntien välisessä yhteistyössä. Case-kohteena on Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän organisoima kuntien välinen yhteistyö. Seutuyhteistyötä tarkastellaan seudun luottamushenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, mikä on luottamushenkilöiden rooli seudun kehittämisessä sekä miten he motivoituvat seutuyhteistyöhön. Tutkimuskysymystä lähestytään kolmen alakysymyksen avulla. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi on valittu luottamuksen, sitoutumisen sekä johtamisen käsitteet. Tutkimusaineistoa on kerätty sekä haastatteluin että kyselyin. Kysely toteutettiin sähköisen web-lomakkeen avulla. Tutkimusote on abduktiivinen: teoreettinen viitekehys on saanut ”elää” aineiston keruun ja analyysin aikana. Tutkimustulosten perusteella seudun luottamushenkilöt suhtautuvat myönteisesti seutuyhteistyöhön. Vastaajat eivät kuitenkaan pidä seudun yhteistyötä esimerkillisen kehittyneenä. Tärkeimmäksi perusteluksi yhteistyölle koettiin asukkaiden arjen toimivuuden helpottaminen. Toiseksi tärkeimpänä koettiin seudun yleinen kehittäminen. Hyödyn koettiin kuitenkin jakaantuvan epätasaisesti kuntien välillä. Epäluottamusta keskuskaupunkia kohtaan oli havaittavissa. Seutuhallituksen ja kuntajohtajakokouksen koettiin olevan liian vahvoja seutuyhteistyön johtajia samalla kun luottamushenkilöiden merkityksen koettiin olevan varsin vähäinen. Tulosten ja yhteistyöllä aikaansaadun hyödyn seuraaminen koettiin erittäin vaikeaksi. Aktiivipoliitikot kokivat olevansa paremmin perillä yhteistyön nykytilanteesta kuin riviluottamushenkilöt. Tutkimuksen johtopäätelmä on, että seudun riviluottamushenkilöt eivät kykene näkemään seudun yleistä etua yhtä selkeästi kuin aktiivipoliitikot. Toiseksi tulosten perusteella voidaan todeta, että myönteisestä suhtautumisesta huolimatta yhteistyötä vaikeuttaa epäluottamus sillä saavutettavaan hyötyä, keskuskaupunkia sekä seutujohtamista kohtaan. Selkeät perustelut yhteistyölle eivät ole riittäneet luomaan vahvaa luottamusta ja sitoutumista yhteistyöhön. Yhteistyön jatkon onnistumiseksi on kehyskuntien ja keskuskaupungin välistä jännitettä kyettävä vähentämään. Toiseksi on korostettava poliittisen johtajuuden merkitystä nykyistä enemmän. Luottamushenkilöiden tulisikin osallistua ja vaikuttaa nykyistä aktiivisemmin seutuasioihin, esimerkiksi organisoimalla puoluetoimintaa seudullisesti. Asiasanat:Seutuyhteistyö, kuntayhtymä, luottamus, sitoutuminen, johtaminen, poliittinen johtajuu