Tutkimusmatkailijoiden jalanjäljissä - Niilin alueen matkakuvaukset ja jälkikolonialismi

Perehdyn tutkielmassani länsimaisiin matkakuvauksiin Niilin alueelta ja tarkastelen sitä, kuinka aluetta on esitetty tekstin ja kuvien keinoin. Aineistoni koostuu kahdesta valokuvamatkakirjasta, joista toinen on suomalainen ja toinen italialais-britannialainen. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on se, miten Niilin aluetta ja alueen asukkaita kuvataan näissä länsimaisissa matkakuvauksissa. Toiseksi kiinnostuksen kohteena on se, millainen kuva länsimaista ja länsimaalaisista ihmisistä kuvaksen kautta rakentuu. Kiinnostuksen kohteenani ei ole ”todellinen” Niilin alue, vaan alueeseen liittyvät representaatiot. Konstruktionistisen lähestymistavan mukaisesti käsittelen representaatiota kulttuurin jäsenten toiminnalla tuotetuiksi merkityksiä tuottavaksi prosessiksi. Aineistossa esiintyvää merkityksellistämistä tarkastelen toiseuden ja itseyden käsitteiden kautta, hyödyntäen jälkikoloniaaliseen teoriaan pohjautuvaa esiymmärrystä. Analyysin toteutan semioottisella menetelmällä, jolla tuon esille kuvauksessa käytettäviä erontekoja. Lisäksi pyrin tuomaan esille kontekstin merkitystä, kuvauksen historiallisuutta ja myyttien roolia. Analyysissäni nousee esille se, kuinka itseys ja toiseus ovat moninaisia ja osin myös ristiriitaisia. Keskeinen aineistossa esiintyvä toiseuksien välinen ero on jako Pohjois-Afrikkaan ja ”oikean Afrikkaan” sekä islaminuskoiseen ja kristinuskoiseen maailman. Afrikkalaiset kuvataan hyvin uskonnollisiksi, mutta vain islaminuskoisten motiiveja selitetään pääosin uskon kautta. Aineistossa esitetään myös muunlaisia erotteluja toiseuksien välillä. Syrjäseuduilta toiseus näyttäytyy nostalgisena, kuvauksessa tuodaan esille muinainen syvä uskonnollisuus, harmoninen luontosuhde ja ihmiselle luonnollinen elämä. Aineistossa kuvataan myös mantereen vaaroja. Niitä käsitellään kuvauksissa uhkaavasta islamista ja barbaarista konflikteista sekä köyhyydestä, joka luo vaarallisia tauteja ja vahvistaa ääriliikkeitä. Kehitys ja modernisaatio ovat aineistossa keskeinen aihe. Kehitys näyttäytyy jonain, joka tulee ulkopuolelta, mutta sitä ei kuvata kaikin puolin toivottavana. Kehityksen kuvataan tuovan myös ongelmia ja tuhoavan arvokkaita asioita. Toiseuden kautta luodaan kuva itseydestä, joka on maallistunut, rationaalinen ja kehittyneen, modernisoituneen yhteiskunnan kasvatti. Itseyden arvomaailma ja toiminta kuvataan puolestaan sekä heikkoja puolustavana että riistävänä. Itseys kuvataan tasa-arvon kannattajaksi kiinnittämällä huomiota heikkojen asemaan ja kertomalla avustustoimista. Avustustoiminta kuvataan tosin sekä pyyteettömäksi että oman edun tavoitteluksi. Avunvastajanottajat ja köyhät näyttäytyvät puolestaan sekä laiskoina että äärimmäisen sitkeinä. Länsimaisten yritysten kuvataan harjoittavan riistoa. Tosin osavastuu riistosta kuvataan olevan korkeamman keskitulon kehitysmailla. Kuvauksen kautta käydään myös sisäistä keskustelua. Niilin alueen kehityksen kriittisen käsittelyn kautta kirjoissa osallistutaan keskusteluun toivottavasta kehityksestä myös meillä. Uskonnollisuuden, luonnollisen elämän ja harmonian kautta kuvataan asioita, joita meiltä puutuu. Asiasanat:jälkikolonialismi, matkakuvaukset, Niilin alue, toiseu