Taistelu Lääkelaitoksesta. Julkisen harkinnan keinot ja kehykset Helsingin Sanomien kirjoittelussa.

Pro gradu –tutkielma käsittelee Lääkelaitoksen lakkauttamista ja uuden lääkealan keskuksen Fimean perustamista koskenutta kirjoittelua Helsingin Sanomissa 20. elokuuta 2008 ja 3. marraskuuta 2009 välisenä aikana. Tutkimuksen aineistona ovat tuona aikana julkaistut yhteensä 127 journalistista tekstiä ja yleisönosastokirjoitusta. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on deliberatiivisen demokratiateorian julkisuuskäsitys. Sen mukaan niin sanotun julkisen harkinnan eli deliberaation avulla on mahdollista päästä yhteisymmärrykseen erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä eri intressiryhmien kesken. Julkista harkintaa voi tapahtua julkisossa: julkisuuteen suuntautuneessa toimijaryhmässä, joka on kehkeytynyt jonkin ongelman ympärille. Deliberatiivisen demokratiateorian perusajatuksia on, että hallinnon legitimiteetti määräytyy päätöksenteon julkisuuden perusteella. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Sanomien Lääkelaitoksen lakkauttamista ja uuden lääkekeskuksen perustamista koskevaa kirjoittelua kehysanalyysin kautta ja deliberatiivisten keinojen näkökulmasta. Kirjoittelusta hahmottuu seitsemän kehystä: Huono hallinto, Huoli lääketurvallisuudesta, Hyssälä vastaan työntekijät, Poliittisten puolueiden kiista, Kilpailu osaamisesta, Maakunta vastaan Helsinki ja HS:n uutisointi (mediakritiikki). Lisäksi aineistosta hahmottuvat seuraavat deliberatiiviset keinot: dialogi, uusi tai relevantti tieto, kohtuullisuus, ironia ja tilivelvollisuuden haastaminen. Tutkimuksen perusteella sanomalehden sivuilta on mahdollista löytää deliberaation keinoja, merkkejä deliberaatiosta. Keinot saattoivat olla kuitenkin ristiriitaisia: esimerkiksi ironian kautta puhuja voi terveellä tavalla haastaa vallanpitäjiä ja heidän toimintaansa tehtävässään, mutta samalla ironian käyttäminen voi tehdä ihmiset kyynisiksi ja saada heidät näkemään poliittisen päätöksenteon valtapelinä. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että journalismin ja yleisönosaston keinovalikoima vaihtelee erilaisten kehysten mukaan. Sekä journalismi että yleisönosasto kehystivät Lääkelaitoksen lakkauttamisen jälkeisen prosessin useimmiten hallinnolliseksi epäonnistumiseksi tai huoleksi lääketurvallisuuden jatkuvuudesta. Tämä on deliberaation kannalta rohkaisevaa: kehyksissä vältettiin varsinaista henkilöimistä ja keskityttiin pääasiallisesti tuomaan esiin asiakysymyksiä. Toisaalta journalismi kehysti tapahtumia jonkin verran kiistakehysten kautta, kun yleisönosastokirjoituksissa tämä oli harvinaista. Tutkimuksessa deliberatiivisen demokratiateorian julkisuuden ideaalia on pyritty palastelemaan ja etsimään deliberaation keinoja olemassa olevasta journalistisesta julkisuudesta. Tutkimus osoittaa, että deliberaation mahdollisuuksia on olemassa. Deliberatiivisen demokratiateorian palasteleminen ja olemassa olevien julkisen harkinnan keinojen näkeminen voisi tarjota alan tutkimukselle uutta näkökulmaa. Asiasanat: deliberaatio, Fimea, Helsingin Sanomat, journalismi, Lääkelaitos