Käännösuniversaalit ja temporaalirakenne talouskielessä

Tässä tutkielmassa selvitetään, toteutuvatko käännöskielestä esitetyt käännösuniversaalihypoteesit epätyypillisistä frekvensseistä ja lausetasoisesta yksinkertaistumisesta suomennetussa talouskielessä. Tarkoituksena on tutkia ilmiöitä tarkastelemalla yhtä suomen kielen lauseenvastiketta, temporaalirakennetta sekä virkkeitä, joissa rakenne esiintyy. Lausetasoista yksinkertaistumista tutkitaan myös aineistojen virkepituuksia vertailemalla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, käytetäänkö temporaalirakenteita eri tavalla käännössuomen aineistossa verrattuna alkuperäissuomen aineistoon. Tutkielman aineistona on viisi suomennettua Euroopan keskuspankin Kuukausikatsausta ja yhdeksän alun perin suomeksi kirjoitettua Suomen Pankin julkaisua, joista neljä on Euro & Talous -julkaisuja sekä viisi Talouden näkymät -julkaisuja. Aineistot on valittu tarkasteluun sillä perusteella, että niiden kieli on talouskieltä ja että ne ovat mahdollisimman verrannollisia keskenään. Verrannollisuus on tärkeä kriteeri, kun tarkastellaan käännöskieltä suhteessa alkuperäiskieleen. Tutkimus osoitti, että temporaalirakenteita käytetään suhteellisesti hieman enemmän käännössuomen aineistossa. Voidaan myös sanoa, että käännössuomen aineistossa esiintyy epätyypillisiä frekvenssejä, sillä aikasuhteiden käytössä havaittiin selviä eroja alkuperäissuomeen verrattuna. Käännössuomen aineistossa käytetään selvästi enemmän temporaalirakenteen aiemmuutta ilmaisevaa muotoa ja huomattavasti vähemmän rakenteen samanaikaisuutta ilmaisevaa muotoa alkuperäissuomen aineistoon nähden. Mielenkiintoiseksi osoittautuivat myös tulokset temporaalirakenteen aiemmuutta ilmaisevasta muodosta, sillä muodon käyttötavat eroavat käännössuomen osalta alkuperäissuomesta enemmän kuin samanaikaisuutta ilmaisevan muodon käyttö. Lisäksi kiinnostavaa on se, että temporaalirakenteita käytetään molemmissa aineistoissa kuvaamaan ajan lisäksi myös syytä, ehtoa sekä rinnakkaista tilannetta. Virkkeiden tarkastelu osoitti, että käännössuomessa käytetään useampia tiivistäviä rakenteita samassa virkkeessä. Koska tutkimus osoitti käännössuomen olevan tiiviimpää temporaalirakenteiden käytön osalta, ei käännöskielestä esitetty lausetason yksinkertaistumishypoteesi toteutunut tutkittujen rakenteiden ja virkkeiden osalta. On kuitenkin otettava huomioon, että tulokset koskevat vain yhtä lauseenvastiketta. Tutkimuksessa saatiin myös selville, että käännössuomen aineiston virkkeet ovat pidempiä kuin alkuperäissuomen virkkeet, joten lausetason yksinkertaistuminen ei myöskään virkepituuksien osalta toteudu Kuukausikatsauksissa. Asiasanat:käännössuomi, talouskieli, temporaalirakenne, käännösuniversaalit, epätyypilliset frekvenssit, yksinkertaistumine