Mielenterveyspotilaan perheen terveys, toimivuus ja hoitohenkilökunnalta saatu sosiaalinen tuki perheenjäsenen kokemana

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaala- ja avohoidossa olevien mielenterveyspotilaiden perheenjäsenten kokemuksia perheensä terveydestä ja toimivuudesta sekä hoitohenkilökunnalta saamastaan sosiaalisesta tuesta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten taustamuuttujat ja hoitohenkilökunnalta saatu sosiaalinen tuki ovat yhteydessä perheenjäsenten kokemuksiin perheen terveydestä. Tutkimukseen osallistui 37 sairaalapotilaan ja 41 avohoitopotilaan perheenjäsentä. Tutkimuksen kokonaisvastausprosentti oli 44 %. Aineisto kerättiin Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella kehitetyllä perhehoitotyön FAFHES-mittarilla, joka muokattiin mielenterveyspotilaiden perheiden kohderyhmälle sopivaksi. Kyselylomakkeessa oli perheenjäsenen ja potilaan taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä perheen terveyttä, toimivuutta ja saatua sosiaalista tukea kartoittavia monivalintakysymyksiä. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS 13.0 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa muodostettiin terveyden, toimivuuden ja sosiaalisen tuen kokonaissummamuuttujat sekä näiden osa-alueiden summamuuttujat. Tilastollisina testeinä käytettiin riippumattomien otosten T-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA), Kruskal-Wallisin testiä sekä Spearmanin korrelaatiokerrointa. Tutkimus osoitti mielenterveyspotilaiden perheenjäsenten kokevan perheensä terveyden ja toimivuuden hyväksi. Avohoitopotilaiden perheet kokivat perheen terveyden paremmaksi kuin sairaalapotilaiden perheet. Avohoitopotilaiden perheet kokivat myös hoitohenkilökunnalta saamansa sosiaalisen tuen hyväksi, kun taas sairaalapotilaiden perheissä tuki koettiin tyydyttäväksi. Taustamuuttujien ja perheen terveyden väliset yhteydet olivat osittain erilaisia sairaalan ja avohoidon aineistoissa. Perheen terveyteen yhteydessä olevia tekijöitä olivat sairaala-aineistossa perheenjäsenen sukupuoli, muiden perheenjäsenten määrä ja potilaan ikä, kun taas avohoidon aineistossa näitä olivat perheenjäsenen perhesuhde potilaaseen, potilaan mielenterveyshäiriö ja potilaan oireiden määrä. Hoitohenkilökunnan antaman sosiaalisen tuen ja perheen terveyden välillä todettiin voimakas yhteys avohoidon aineistossa, mutta sairaala-aineistossa yhteys oli heikko. Perhehoitotyötä tulisi kehittää erityisesti sairaalaosastoilla. Tutkimusta tarvittaisiin edelleen laajemmalla otoksella perheen terveydestä ja toimivuudesta. Hoitohenkilökunnan antaman sosiaalisen tuen vaikuttavuutta olisi tarpeen tutkia interventiotutkimuksella. Avainsanat: mielenterveyspotilas, perheenjäsen, perheen terveys, perheen toimivuus, sosiaalinen tuki, perhehoitoty