Kympin naiset. Haastattelututkimus sanomalehtien toimituksellisen keskijohdon nuorista naispäälliköistä.

Suomen 35 suurimman päivä- ja iltapäivälehden vastaavana päätoimittajana ei työskentele yhtään naista, vaikka naisjournalistien prosentuaalinen määrä on maassamme maailman korkein. Kun perinteinen uutisjournalismi kriisiytyy ja muuttuu aiempaa yleisöorientoituneemmaksi, naistapaiselle journalismille on kuitenkin nostetta. Levikkien kanssa kamppailevien mediayritysten sanotaan olevan kiinnostuneempia kuin koskaan feminiinisistä näkökulmista, joita he uskovat naispuolisten journalistien peilaavaan. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä yhdestä näkökulmasta syitä toimitusorganisaatioiden korkeimman tason naispäällikköjen vähyyteen ja siihen, onko tilanne muuttumassa. Lähestyn aihetta haastattelemalla nuoria naispuolisia päälliköitä sanomalehtien toimituksellisesta keskijohdosta. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten nuoret päälliköt kokevat työnsä ja asemansa työpaikkansa toimituskulttuurissa ja millainen vaikutus sukupuolella on heidän mielestään uraan, käytännön työhön ja journalistisiin sisältöihin. Työssä kysytään, mitä he ajattelevat uransa tulevaisuudesta, tasa-arvokehityksestä ja journalismin feminisaatiosta. Tutkielmaa taustoittaa feministinen työn- ja mediatutkimus ja naistoimittajien mediahistoria. Aineistona on yhdeksän eri sanomalehden uutisosastoilla työskentelevän, tuoreen 26-39-vuotiaan naispäällikön teemahaastattelut. Päälliköt kokivat työnsä monipuolisena, vaativana, haastavana ja tyydytystä tuottavana. Haastatteluissa painottuivat päälliköiden kiinnostus ihmisten johtamiseen ja kunnianhimoinen suhde työhön. Päälliköillä oli tarve muuttaa autoritääristä johtamiskulttuuria demokraattisemmaksi ja keskustelevammaksi. Työtä varjostivat työyhteisön ongelmat ja alaiset, jotka kyseenalaistivat nuoren naisen valintaa toimituksen johtoon. Noin puolet päälliköistä oli kiinnostunut etenemään urallaan päätoimittajiksi asti. Omalla kohdalla päälliköiden ajattelua leimasi uuden sukupolven optimismi, individualismi ja usko vapaan tahdon vaikutusvoimaan: uralla eteneminen hahmottui yksilön valintana. Monet kuitenkin pitivät keskijohdon pomopaikkaa ainoana, mihin he perhe-elämän puitteissa kykenivät. Työn ja perheen yhdistäminen, molemmille puolille yltävä täydellisyyden tavoittelu, siitä aiheutuva huono omatunto ja stressi näyttivät aiheuttavan riskin uupumiseen. Päälliköt tulkitsivat perfektionistiset taipumuksensa itsestä, eikä toimituskulttuurista, kuten alaisten kriittisestä suhtautumisesta, liiallisista odotuksista ja palautteen olemattomuudesta johtuviksi. Ajatukset sukupuolen ja journalismin suhteesta hahmottuivat paradoksaalisina. Monet pitivät uutisjournalismia sukupuolineutraalina, mutta usko toimittajan sukupuolen vaikutukseen sisältöihin näkyi huolena miespuolisten journalistien katoamisesta alalta. Asiasanat:Naistutkimus, feministinen mediatutkimus, naisjohtajuus, tasa-arvo, naistoimittajat, naispäälliköt, journalismin sukupuolittuneisuu