Suomesta brändi! Diskurssianalyysi Suomen tarinasta intialaisessa mediassa sekä katsaus ulkoasiainministeriön ja sen yhteistyötahojen maabrändäyshankkeeseen

Nykypäivän globalisoituneessa maailmassa kilpailu resursseista on arkipäivää erityisesti talouden tasolla. Myös valtiot, kaupungit ja maat joutuvat omalta osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen säilyttääkseen kilpailuedun sekä varmistaakseen sijoitusten, osaavan työvoiman ja matkailijoiden virtaamisen maahan tulevaisuudessa. Positiivisen maaimagon merkitys tässä prosessissa saattaa olla hyvinkin ratkaiseva ja tuohon kuvaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan strategisen ja harkitun muokkaamisen kautta. Maabrändäys on monimutkainen ja ennen kaikkea pitkällinen hanke, joka vaatii paljon tietämystä, suunnittelua ja monien eri tahojen sitoutuneisuutta. Tutkimuksessa analysoitiin Suomelle annettuja merkityksiä ja niiden rakentumista Intian paperimediassa vuosien 2008 ja 2009 aikana kerätyn aineiston perusteella. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaalisten representaatioiden teoria, jonka mukaan yksilöitä ohjaavat kollektiivisesti jaetut rakenteet ja tavat ymmärtää jokin sosiaalisesti merkityksellinen kohde. Tämä tekijä muodostaa linkin yksilön kognitiivisen toiminnan ja sen sosiaalisen kontekstin välille, jossa hän toimii. Tutkimustyön metodi on diskurssianalyysi. Sen avulla pyritään löytämään erilaiset merkitykset, joita Suomelle annetaan ja tekemään näkyväksi ne tavat, joilla sitä esitetään. Tutkielmassa esitellään lisäksi ulkoasiainministeriön ja sen yhteistyötahojen mittava maabrändäyshanke. Hankkeen tavoitteena on varmistaa, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua Suomi on maa, joka näkyy ja kuuluu sekä herättää paljon positiivisia assosiaatiota muissa toimijoissa. Materiaalista nousi esiin neljä diskursiivista päälinjaa, jotka antavat viitteitä siitä, millainen kuva Suomesta piirtyy ja millaisista tekijöistä sen tarina rakentuu. Suomi näyttäytyi, ei ainoastaan informaatioteknologian, telekommunikaation ja korkean teknologian osaajana, vaan myös sen kehittäjänä, innovaattorina ja edelläkävijänä. Siitä muodostui aineiston perusteella kuva vakavasti otettavana yhteistyökumppanina, joka pienestä koostaan huolimatta on määrätietoisesti työntänyt itsensä intialaisen toimintaympäristön tietoisuuteen. Paikalliselle lehtiä seuraavalle väestölle hahmottuva kuva on edellä mainitun lisäksi positiivinen, eksoottinen ja houkutteleva. Suomi näyttäytyi myös hieman erikoisena oman tiensä kulkijana, joka on samalla aidosti oma itsensä. Tämän ohella eräät yleensä Suomen negatiivisina attribuutteina tunnetut määreet, kuten etäisyys ja tuntemattomuus, näyttivät kääntyvän vahvuudeksi modernin intialaisen matkailijan etsiessä uutta, erilaista ja tutkimatonta kohdetta. Eriskummallisuudesta oli samalla tullut eksoottista. Suomi on analyysin mukaan differoitumassa muuksikin kuin Nokian kotimaaksi ja tämä myönteinen trendi tarjoaa potentiaalia niin matkailulle, kulttuuri- ja bisnesviennille kuin maan koko brändäyshankkeelle. Asiasanat:brändäys, maabrändi, Suomi-kuva, Intia, diskurssianalyysi, sosiaaliset representaatio