Funktio, strategia ja vastarinta. Tutkielma dispositif-käsitteestä Michel Foucault'n valta-analytiikassa

Tutkielmassa on tarkasteltu Michel Foucault'n valta-analytiikassa keskeistä dispositif-käsitettä. Foucault'n metodologiassa käsite merkitsee erilaisia suhdekokonaisuuksia. Foucault'n käsittelemät dispositifit jakaantuvat kahtaalle. Yhtäältä ne viittaavat historiallisiin ja paikallisiin järjestelmiin, toisaalta ne toimivat nimityksenä laaja-alaisemmille vallan muodoille. Tämä kahtalaisuus tekee termistä moniselitteisen ja hämärän. Työssä erittellään tähän moniselitteisyyteen liittyviä teoreettisia ongelmia ja esitetään, että suhdekokonaisuuksia on mahdollista lähestyä korostamalla Foucault'n metodologiaan liittyvää funktio-käsitettä. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut Foucault'n niin sanottu valta-analyyttinen kausi, eli käytännössä hänen 70-luvun teokset, luennot ja haastattelut. Näissä teksteissä Foucault ottaa käyttöön ja määrittelee dispositif-termin. Funktio-käsitteen voi katsoa olevan sisällä näissä määrittelyissä kuvaten diskurssien ja käytäntöjen välisiä riippuvuussuhteita. Funktio-käsitteen keskeisyydelle Foucault'n ajattelussa on haettu lisäperusteita vetoamalla varsinaisia valta-analyyttisia kirjoituksia edeltäneisiin 1969-vuoden teksteihin. Huomionarvoista on, että funktio-käsite implikoi funktionaalisen yksikön, jota Foucault ei juuri ota puheeksi omissa tutkimuksissaan. Väite funktio-käsitteen mukanaan kantamasta ongelmallisuudesta on tutkielmassa viritetty peilaamalla Foucault'n dispositifin käyttöä eräitä tulkintoja vasten. Esimerkiksi Martin Kusch ja Gilles Deleuze sitoutuvat Foucault'n julkilausuttuun "alhaalta tulevaan" valta-analytiikan lähtökohtaan ja jättävät siksi vähälle huomiolle funktionaaliseen yksikköön sisältyvän ongelmallisuuden. Molemmat heistä ajautuvat ongelman äärelle, mutta eivät ota sitä suoranaisesti puheeksi. Sen sijaan esimerkiksi Charles Taylor ja Neil Brenner huomiovat, että puheelle funktioista on konstituoitava jokin referenssi (funktionaalinen yksikkö), jotta valtakonseptiossa olisi mieltä. Foucault'n käyttämä strategian käsite palvelee toisinaan tätä tarvetta. Johtopäätöksenä esitetään yhtäältä, että suhdekokonaisuudet saavat koherenssinsa funktion käsitteestä. Toisaalta esitetään, että näin ymmärretty valtadipositif ei vastaa Foucault'n omia "alhaalta tulevia" intentioita. Kolmantena päätelmänä tai paremminkin todistuksena "alhaalta tulevaa" valtaa vastaan esitetetään, että valta-analytiikalle aksiomaattinen vastarinta-käsite ei näytä saavan täysin perusteltua muotoilua valtadispositifin funktionaalis-teoreettisessa muotoilussa. Asiasanat:dispositif, funktio, strategia, vastarinta, valta-analytiikka, foucaul