Hyvän kirjan merkki. Turun kaupunginkirjaston asiakkaiden keinot löytää mieluista luettavaa pääkirjaston kaunokirjallisuusosastolta

Tutkielmassa tarkastellaan yleisen kirjaston kaunokirjallisuusosaston asiakkaiden tapoja etsiä ja valita mieluista luettavaa. Kaunokirjallisuuden löytyvyys on kirjastoille haaste, johon on pyritty vastaamaan kehittämällä fiktiivisen aineiston sisällönkuvailua ja järjestämällä aineistoa hyllyihin muillakin tavoin kuin aakkosellisesti tekijän nimen mukaan. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa erilaisten lukijoiden hyvälle kirjalle antamia määritelmiä sekä selvittää, vaikuttaako kirjastonkäyttäjän aikaisempi lukeneisuus hänen keinoihinsa löytää hyviä kirjoja. Tutkimuksen aineisto kerättiin Turun pääkirjastossa teemahaastatteluilla, joiden kohdejoukkona oli eri-ikäisiä kirjastonkäyttäjiä. Haastattelun teemat kytkeytyivät tutkimuskysymyksiin: millaisia kriteerejä hyvälle kirjalle annetaan, mitä keinoja sen etsimiseen käytetään, ja kuinka paljon lainaajan aikaisempi lukeneisuus vaikuttaa hänen tapoihinsa etsiä luettavaa. Näiden teemojen kautta kirjastonkäyttäjät luokiteltiin eri lukijatyyppeihin sekä lukumieltymysten että lukeneisuuden perusteella. Lainaajien lukumieltymykset vaihtelivat sen mukaan, lukivatko he enimmäkseen rentoutuakseen, saadakseen esteettisiä elämyksiä vai oppiakseen uusia asioita. Viihteellisesti, esteettisesti ja tiedollisesti suuntautuneet lukijat etsivät kukin kirjastosta erilaista luettavaa. Suurin osa haastatelluista oli innokkaita lukijoita, jotka tunsivat kirjallisuutta laajasti. Osalle lukeminen oli satunnainen harrastus, eikä heille ollut karttunut kaunokirjallisuuden tuntemusta yhtä paljon. Lukeneisuus vaikutti paitsi kirjaan kohdistettaviin odotuksiin myös tapoihin etsiä luettavaa. Useimmat kirjastonkäyttäjät tietävät kirjastoon tullessaan, mitä haluavat lainata. Usein heillä on valmiina mielessään tietty tekijännimi tai ainakin kirjan lajityyppi. Tällöin he löytävät teoksen helposti joko aakkosten mukaan tai genreryhmittelyn avulla. Osa lainaajista etsii luettavaa toisinaan myös päämäärättömästi vaeltelemalla hyllyjen väleissä, ja tutkimuksen tulosten perusteella tällainen etsimisen tapa vaatii lainaajalta melko laajaa lukeneisuutta ja tietämystä kirjallisuudesta, jotta hän voisi tehdä onnistuneen valinnan. Kaunokirjallisuutta haettaessa haun apuneuvojen käyttö on osoittautunut vähäiseksi, ja siksi olisikin tärkeää, että kirjasto voisi tarjota uusia reittejä hyvän kirjan luokse. Asiasanat:kaunokirjallisuus, kertomakirjallisuus, kirjastonkäyttö, yleiset kirjastot, Turk