ERASMUS MUNDUS MASTERS COURSES AS NETWORKS: A STUDY OF TWO FINNISH COORDINATORS

Tutkimuksessa tarkastellaan kahden Erasmus Mundus maisteriohjelmaa verkostoteorian avulla, keskittyen Suomalaisten ohjelmakoordinaattorien näkökulmaan. Ohjelmat ovat Joensuun yliopiston Master of Science in European Forestry ja Teknillisen korkeakoulun Master’s Programme in Security and Mobile Computing. Tutkimus perustuu asiakirjojen ja koordinoivien yliopistojen avainhenkilöiden haastatteluaineiston analyysiin. Päätutkimuskysymys keskittyy maisteriohjelmaverkoston päätöksentekoon ja toimintoihin. Muut tutkimuskysymykset käsittelevät verkostona toimimisen vahvuuksia ja heikkouksia sekä koordinaattorin tehtäviä. Viitekehyksenä toimivat julkisten verkostojen yhdeksän päätöksenteko- ja toimintatapaa, jotka ovat: tiedonvaihto, toimintasuunnitelmat, raportointi, kehittämisfoorumit, tieto- ja viestintäteknologian kehittäminen, strateginen suunnittelu ja varainkeruu, suunnitelmien uudistaminen, toiminnan ja menettelytapojen yhteensovittaminen sekä yhteisten menettelytapojen luominen. Verkostot voidaan luokitella neljään luokkaan, joista jokainen kykenee myös edellisten luokittelujen toimintoihin: 1. informaatioverkostot, jotka vaihtavat tietoa 2. kehitysverkostot, jotka kehittävät jäsentensä osaamista 3. organisaatioiden rajat ylittävät verkostot, jotka luovat yhteisiä strategioita 4. toimintaverkostot, jotka luovat uusia toimintatapoja ja muuttavat politiikkaa Kolmannen ja neljännen tyypin verkostojen keskeisenä erona on päätöksentekovalta suhteessa niiden kotiorganisaatioihin. Euroopan komissio on Erasmus Mundus ohjelmajulistuksessaan asettanut tavoitteeksi, että maisteriohjelmaverkostot olisivat toimintaverkostoja, jotka pystyisivät ohjelman mukaiseen menettelytapojen kehittämiseen ja vaikuttamaan kansalliseen korkeakoulupolitiikkaan. Voidaankin kysyä onko Euroopan komissio asettanut liian suuria odotuksia verkostojen vaikutusmahdollisuuksiin suhteessa niiden toimintaympäristöön. Tutkimus osoittaa, että Euroopan komission asettamat idealistiset odotukset verkostojen toiminalle eivät toteudu verkostojen käytännön toiminnassa. Koordinaattoreiden haastatteluista käy ilmi, että sekä maisteriohjelmaverkostojen kotiorganisaatiot että kansallinen korkeakoulupolitiikka rajoittavat niiden päätöksenteko- ja toimintakykyä. Analyysin perusteella Erasmus Mundus verkostot jäävät organisaatioiden rajat ylittäviksi verkostoiksi, jotka voivat toimia vain kansallisen lainsäädännön ja omien organisaatioidensa asettamissa rajoissa. Verkostojen toimintaympäristö tulee todennäköisesti tulevaisuudessa muuttumaan kansallisten korkeakoulupolitiikkojen yhdenmukaistuessa, mutta muutosta instituuttitason päätöksenteossa suhteessa ohjelmatasoon tuskin tapahtuu. Asiasanat:Erasmus Mundus, verkostoteoria, koulutustutkimus, yhteistutkinto- ohjelma, koordinaati