Liian hyvä vakituiseksi - Hoitajien kokemuksia määräaikaisen työn vaikutuksista elämänhallintaan

Määräaikaiset työsuhteet ovat ongelma erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisilla toimialoilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla. Terveydenhuollon parissa työskentelee paljon määräaikaisia hoitajia, joiden työsuhde on jatkunut vuosia joko keskeytyksettä tai lyhytaikaisin keskeytyksin. Valtaosalle työsuhteen määräaikaisuuden hyväksymisen syy on pysyvän työn puute. Tässä tutkimuksessa kuvataan hoitajien määräaikaisen työn kokemuksia ja sitä, miten työsuhteen määräaikaisuus vaikuttaa hoitajien elämänhallintaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan ymmärtää laajemmin määräaikaisen työn vaikutuksia tekijälleen. Lähestymistavaltaan laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin maaliskuun 2009 ja helmikuun 2010 välisenä ajanjaksona aineistotriangulaatiota hyödyntäen. Määräaikaisissa työsuhteissa olleilta hoitajilta pyydettiin esseekirjoituksia. Kirjoituksia poimittiin systemaattisesti myös julkisesta verkkolähteestä. Lopuksi aineistoa syvennettiin haastatteluilla, joihin haastateltavat hoitajat haettiin lumipallo-otannalla. Tutkimuksen tiedonantajina toimi kaikkiaan 83 terveydenhuoltoalan koulutuksen saanutta hoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajien määräaikaisuuden kokemukset olivat monimuotoisia ja kokonaisvaltaisia. Määräaikaisuuteen liittyvä epävarmuus vaikutti hoitajan elämänhallintaan siten, ettei elämää voinut hallita. Kokemus elämän hallitsemattomuudesta muodostui työnjohdollisista puutteista, työn sisällöllisistä vaateista ja työyhteisöllisistä hankaumista sekä hoitajan yksilöllisistä tarpeista. Epävarmalla työtilanteella oli moninkertaisia seurauksia sekä hoitajaan itseensä että hänen ympäristöönsä. Hoitaja oli tyytymätön osaansa liian hyvänä sijaisena ja yritti muutospyrkimyksin palauttaa itselleen oman elämänsä hallinnan. Tutkimuksen tuloksena muodostuu ymmärrys määräaikaisten hoitajien elämänhallintaan vaikuttavista tekijöistä, joita tulee tukea työntekijälähtöisellä työn organisoimisella. Pitkällä aikavälillä määräaikaisten hoitajien aseman kehittäminen vaikuttaa myös terveydenhuoltoalan vetovoimaisuuden lisääntymiseen, joka on keskeinen tekijä osaavaa työvoimaa koskevassa kilpailussa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää henkilöstöhallinnollisten käytäntöjen kehittämisessä ja siten työelämän laadun parantamisessa. Asiasanat:hoitaja, määräaikainen työ, elämänhallint