Katsesuunnan vaikutus tapahtumasidonnaisiin jännitevasteisiin kolmessa eri tehtävätilanteessa

Katsesuunnan havaitseminen on tärkeä osa sosiaalista vuorovaikutusta. Toisen henkilön katsesuunnan havaitsemiseen liittyviä hermostollisia mekanismeja on tutkittu paljon mittaamalla erilaisia aivovasteita suoraan ja kääntyneeseen katseeseen. Tutkimusten koeasetelmien ja koehenkilöiden suorittamien tehtävien välillä on kuitenkin ollut merkittäviä eroja. Siihen, miten koehenkilön suorittama tehtävä vaikuttaa näihin aivovasteisiin, ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tarkastella, miten koehenkilön suorittama tehtävä ja se, tarjotaanko kääntyneelle katseelle kohde vai ei, vaikuttaa toisen ihmisen katsesuunnan näkemisen aikaansaamiin aivojen tapahtumasidonnaisiin jännitevasteisiin (engl. event-related potential eli ERP). Erityisesti keskityttiin N170-vasteeseen, jonka on todettu olevan voimakkaampi katsottaessa kasvoja kuin muita ärsykkeitä. Tutkimuksessa koehenkilöiden tehtävänä oli katsella tietokoneen näytöltä kasvokuvia, joiden katsesuunta oli aluksi kääntynyt 15 astetta sivulle. Tämän jälkeen katse näytti kääntyvän joko kohti katselijaa tai hänestä poispäin, minkä jälkeen näytölle ilmestyi kohdeärsyke. Kohdeärsykkeen näkemiseen koehenkilön oli määrä reagoida mahdollisimman nopeasti nappia painamalla. Tutkimuksessa käytettiin kolmenlaista tehtävätyyppiä: Ensinnäkin tehtävää, joka edellytti spatiaalista tarkkaavaisuutta ja jossa kääntyneelle katseelle tarjottiin kohde; toiseksi tehtävää, joka edellytti spatiaalista tarkkaavaisuutta, mutta jossa kääntyneelle katseelle ei ollut kohdetta; ja kolmanneksi tehtävää, joka ei edellyttänyt spatiaalista tarkkaavaisuutta. Katsesuunnan kääntymisen kohti katselijaa tai hänestä poispäin oletettiin herättävän erilaisia aivovasteita tehtäväosiosta riippuen. Tutkimuksessa tehtäväosiolla ei kuitenkaan havaittu olevan vaikutusta N170-vasteeseen. Kuten useissa aiemmissa tutkimuksissa, myöskään katsesuunnalla ei todettu olevan vaikutusta N170-vasteen voimakkuuteen. Sitä vastoin katsesuunnalla oli vaikutusta koehenkilöiltä mitattuihin N170-jännitevasteiden latensseihin siten, että kääntyneen katseen yhteydessä latenssi oli lyhyempi kuin suoran katseen yhteydessä. Tämä saattaa olla kahden eri ilmiön yhteisvaikutuksen tulos: ensinnäkin kääntynyt katse saa aikaan automaattisen tarkkaavaisuuden siirtymisen ympäröivään tilaan, ja toiseksi suora katse vetää ja vangitsee tarkkaavaisuuden puoleensa ja johtaa näin voimakkaampaan kasvojen prosessointiin. Jatkotutkimuksissa olisi syytä selvittää, miten muut tehtävätilanteet ja kokeissa käytetyt ärsykkeet vaikuttavat katsesuunnan havaitsemisen aikaansaamiin N170-vasteisiin ja muihin tapahtumasidonnaisiin jännitevasteisiin