Roskalinnusta kaupunkipandaksi - Varpusen suojelun haasteet ja mahdollisuudet

Varpunen on jakanut elinympäristön ihmisen kanssa yhtä kauan kuin ihminen on viljellyt maata ja pitänyt kotieläimiä. Suomessa varpunen on ollut kaikkein runsaimmillaan 1950-luvulla, jonka jälkeen sen kanta on vähitellen vähentynyt ja paikoitellen kadonnut kokonaan. Varpusmäärissä tapahtui huomattava romahdus 1990-luvulla. Tarkkaa syytä varpusen vähenemiselle ei tiedetä. Tässä tutkimuksessa pohditaan varpusen vähenemisen syiden ohella sitä, minkälainen on varpusen tarina ja kuinka varpuskuva muuttuu tarinan edetessä. Tutkimuksessa mietitään myös, kuka on vastuussa varpusen suojelusta ja kuinka varpusen suojelua perustellaan. Lisäksi käydään läpi niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita varpusen suojeluun liittyy. Varpusen suojelu ei tässä tutkimuksessa tarkoita suojeluohjelmaan tai viranomaismääräyksiin perustuvaa suojelua. Sillä tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jolla edesautetaan varpusen olemassaoloa. Tutkimusaineistona käytetään kolmeatoista teemahaastattelua, joista neljä on tehty keväällä 2007 ja loput vuoden 2009 aikana. Kahta henkilöä on haastateltu kahdesti. Haastateltavat ovat varpustutkijoita ja muilla tavoin varpuseen ja sen suojeluun liittyviä henkilöitä. Aineiston analyysitapana on käytetty narratiivista analyysia eli haastattelujen perusteella on kirjoitettu tarina varpusesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu neljästä teemasta. Varpusta koskeva aikaisempi tutkimus on pääosin luonnontieteellistä, mutta myös muut tieteenalat ovat jonkin verran käsitelleet varpusta. Koska varpunen elää sekä maatalous- että kaupunkiympäristössä, on tutkimuksessa käyty läpi maatalous¬ympäristön muutosta sekä kaupunkiekologiaa. Lisäksi pohditaan luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden käsitteitä ja periaatteita. Varpusen vähenemisen syy ei selviä tässä tutkimuksessa, mutta monia arvioita vähenemisen syistä esitetään. Syyt liittyvät pääosin varpusen tarvitsemaan ravintoon sekä pesä- ja suojapaikkojen puutteeseen. Varpusen vähenemisen taustalla voi olla myös lajispesifi sairaus. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että varpunen on jakaantunut maatalousympäristön ja kaupunkiympäristön varpuseksi, joihin kohdistetut asenteet ja mahdolliset suojelukeinot poikkeavat toisistaan. Keskeisenä ongelmana varpusen suojelussa on varpusen tilanteen tuntemattomuus ja sen vähäinen kiinnostavuus muiden kuin lintuharrastajien ja -tutkijoiden keskuudessa. Varpusessa olisi tämän tutkimuksen mukaan potentiaalia niin sanotuksi esimerkkilajiksi, joka voisi antaa kasvot myös muille saman elinympäristön lajeille. Varpusen avulla voitaisiin herättää ihmisten kiinnostus omaa elinympäristöä kohtaan. Niin sanotut tavalliset ihmiset olisivat tutkimuksen perusteella parhaimpia toimijoita suojelemaan varpusta, mutta myös viranomaisia, tutkijoita ja järjestöjä tarvitaan. Asiasanat:Varpunen, luonnonsuojelu, luonnon monimuotoisuus, maatalousympäristö, kaupunkiluont