Hyvinvointitiedonkäyttö sosiaalijohtajan työssä

Tutkimuksessa tarkastellaan kuntalaisia koskevan hyvinvointitiedontiedon hyväksikäyttöä johtamisessa, julkisella sektorilla. Näkökulmana tutkimuksessa on tietojohtaminen. Tietoa tarkastellaan kuntien ja niiden hyvinvointipalvelujen kautta. Tiedon merkitys korostuu nyky-yhteiskunnassa sekä yksilön, organisaatioiden että yhteiskunnan tasoilla. Tiedon määrä on lisääntynyt valtavasti. Tämän vuoksi on tärkeää osata seuloa kaikesta tietotulvasta oleellisin tieto. Tutkimuksessa keskitytään kahteen teemaan. Ensiksi analysoidaan toiminnallisia rutiineja koskien sosiaalijohtajien hyvinvointitiedon käyttöä ja toiseksi avataan johtamisen näkökulmaa tuomalla esiin heidän perustelujaan tiedon käytöstä tai käyttämättömyydestä. Tutkimusaineiston muodostaa 10 Satakunnan sosiaalijohtajille tehtyä haastattelua. Haastatteluaineistoa analysoidaan diskurssianalyysin avulla. Hyvinvointitiedolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa oman kunnan asukkaita koskevaa hyvinvointitietoa. Tällaista voi olla esimerkiksi nuorten päihteiden käytön lisääntyminen/väheneminen kunnassa, psykiatrista hoitoa saavien nuorten osuus verrattuna toiseen kuntaan tai lastensuojelun avohuollossa olevien lasten ja nuorten määrä kunnassa verrattuna toiseen kuntaan. Haastatteluaineiston analyysin avulla aineistosta nousi esiin viisi erilaista hyvinvointitiedon käyttöön liittyvää teemaa: 1. mitä hyvinvointitieto on, 2. tiedonkäytön käytännöt, 3. oma tiedon käyttö, 4. perustelut tiedon käyttöön ja 5. tiedon tarve. Haastatteluaineistoa analysoitiin tarkemmin edellä mainittujen teemojen mukaisesti. Aineiston perusteella tarkastellen kuntalaisia koskevan hyvinvointitiedon käyttö oli vähäistä sosiaalijohtajien työssä ja perustui pääosiltaan hyvinvointitiedon asiakasmäärätilastojen sekä kustannusvertailujen käyttöön. Toiminnalliset rutiinit muodostuivat lähinnä tilasto- ja vertailutietojen käytöstä talousarvioperusteissa kuntien luottamusmiehille. Hyvinvointitietoa käytettiin perusteeksi talousarvioiden muutoksissa ja ne muodostivat keskeisimmän, näiden tietojen käyttöön liittyvän, toiminnallisen funktion kuntien sosiaalijohtajien toiminnassa. Haastatteluvastausten perusteella tarkastellen sosiaalijohtajat kaipasivat yhtenäistä kansallista "tietopankkia", josta voisi saada kuntalaisia koskevaa hyvinvointitietoa. Tällä hetkellä johtajat kokivat, että tieto on hajallaan eri lähteissä ja heidän on vaikea löytää sitä sekä kerätä siitä yhtenäistä tietoa työnsä avuksi. Näillä seikoilla he perustelivat tiedon vähäistä käyttöä. Lisäksi sosiaalijohtajat haluaisivat lisätä kunnan eri sektorien välistä yhteistyötä ja tiedonsiirtoa näiden välillä. Tämä tapahtuisi tehostamalla mm. terveys-, koulu- ja sosiaalitoimen yhteistyötä sekä näiden välistä tiedonvälitystä, jolloin saataisiin enemmän hyötyä hyvinvointitiedosta. Toimintaan saataisiin jatkuvuutta sektorilta toiselle siirryttäessä ja se tehostaisi sektorien välistä työnjakoa. Asiasanat: tietojohtaminen, hyvinvointitieto, sosiaalitoimi, johtamine