Vanhusten palvelut sanomalehden representoimana. Retorinen diskurssianalyysi

Tämän pro gradu -tutkielman aihe on vanhusten palvelut sanomalehdessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia diskursseja vanhusten palveluista tuotetaan Helsingin Sanomien artikkeleissa vuonna 2011 ja miten näitä diskursseja perustellaan retorisesti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sanomalehtiartikkeleissa tuotetaan sosiaalista todellisuutta kielen avulla. Tutkimuksessa oletetaan, että tuohon sosiaaliseen todellisuuteen voidaan päästä käsiksi diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksessa diskurssianalyysia täydennetään retorisella analyysilla. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin Sanomien digilehden arkistosta. Diskurssianalyysin tuloksena vanhusten palveluista tuotetaan kolme päädiskurssia, jotka ovat puutediskurssi, talousdiskurssi ja moraalidiskurssi. Kunkin päädiskurssin alle hahmottuu kolme aladiskurssia. Puutediskursseiksi hahmottuvat hoitajapuutediskurssi, hoitopaikkapuutediskurssi ja valvontapuutediskurssi. Talousdiskursseja ovat menoerädiskurssi, hoivapommidiskurssi ja omavastuudiskurssi. Kolmannen päädiskurssin eli moraalidiskurssin aladiskursseiksi puolestaan hahmottuvat ihmisarvodiskurssi, päätösvaltadiskurssi ja eriarvoisuusdiskurssi. Kaikissa diskursseissa käytetään monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja. Puute- ja moraalidiskursseille keskeistä on omaan työkokemukseen tai läheisten kokemuksiin perustuvien havainnollistavien esimerkkien käyttö. Talous- ja puutediskursseissa käytetään paljon määrällistämistä ja tilastoita vakuuttamisen tukena. Erilaisia epäkohtia tuodaan esille kaikissa diskursseissa. Vahvimmin epäkohtia rakennetaan puute- ja moraalidiskursseissa. Kaikissa diskursseissa myös tuotetaan konkreettisia ratkaisuehdotuksia esitettyihin epäkohtiin. Talousdiskursseissa havainnollistetaan vanhusten palveluiden kustannuksia ja aktivoidaan ihmisiä vastuunottoon omasta vanhuudenturvastaan. Aineistossa vanhusten palveluista rakennetaan negatiivista kuvaa. Vanhusten palvelut tuotetaan asiana, jossa on puutteita. Lisäksi vanhusten palvelut nähdään asiana, johon menee rahaa. Huolta aiheuttaa vanhusten määrän kasvaminen tulevaisuudessa. Vanhusten palveluista rakentuu myös negatiivinen kuva siinä mielessä, että palveluiden piiriin joutuminen nähdään vanhuksen ihmisarvon ja päätösvallan menettämisenä. Tutkimustulokset kertovat yleisistä kulttuurisista tavoista jäsentää vanhusten palveluita Helsingin Sanomissa vuonna 2011. Sanomalehdessä vanhusten palveluista tuotettu kuva voi vaikuttaa lukijoiden asenteisiin vanhusten palveluita kohtaan. Syntyneet asenteet voivat puolestaan vaikuttaa vanhuspolitiikan suuntaan. Avainsanat: vanhusten palvelut, vanhustenhoito, sosiaalinen konstruktionismi, retorinen diskurssianalyysi