Afrikkalaista suomea - afrikkalaisten novellikäännösten erityispiirteitä

Tutkielmassa perehdytään kysymykseen, mitä ominaispiirteitä afrikkalaisella englanninkielisellä kirjallisuudella on kääntäjän näkökulmasta ja kuinka nämä piirteet tulisi ottaa huomioon tekstejä suomennettaessa. Tutkielmassa käsitellään afrikkalaisia tekstejä erityisesti niiden kulttuurisidonnaisuuden kautta ja tuodaan esille juuri niitä aihepiirejä, joihin kääntäjän on syytä kiinnittää huomiota suomentamisprosessissa. Tutkielmassani analysoin viittä afrikkalaista englanninkielistä novellia sekä niiden suomennoksia. Novellien kirjoittajat ovat eri maista, mutta kaikki lähdetekstit ovat englanninkielisiä. Tulosten perusteella käy ilmi, että novelleilla on yhteisiä, verrannollisia piirteitä ja novelleja voidaan siten hyvin käsitellä samassa analyysissä. Tutkielmaan sisältyy myös katsaus sellaisten suomennoksien määrään, joiden lähdeteksti on afrikkalainen ja englanninkielinen. Ennen analyysiä tutkielmassa käsitellään afrikkalaisia englanninkielisiä tekstejä sekä kääntämistä jälkikoloniaalisessa kontekstissa. Afrikkalaisten englanninkielisten tekstien roolit ovat moniulotteisia, sillä niissä liikutaan eri kielten ja kulttuurien rajapinnassa ja toisaalta taas toimitaan kulttuurin sisäisesti. Suomentaminen tuo tähän yhtälöön yhden muuttujan lisää. Eri tutkijoiden ajatusten perusteella tutkielman jälkikoloniaaliselle aihepiirille olennaisia teemoja näyttäisivät olevan hybridismi, kreolisaatio ja kulttuurinen synkretismi, ja siten jälkikoloniaalinen ajattelu olisi olennainen osa myös kääntämisen tutkimusta. Tutkielman analyysissä liikutaan sekä kielen yksityiskohtien että tekstikokoisuuksien tasoilla. Näin muodostetaan kokonaisvaltainen kuva kaikista teksteistä. Vertailevan käännösanalyysin avulla käsittelen materiaalina olevia novelleja tarkastellen, nouseeko useammasta tekstistä esiin samoja piirteitä. Lähestymistapa on suomalainen: novellien piirteitä käsitellään erityisesti suomalaista kääntäjää ja lukijaa ajatellen. Aihepiireinä analyysissä ovat erisnimet, sukulaisuussuhteet, erikoissanat ja afrikkalaisten kielten ilmeneminen, suullisen kirjallisuusperinteen piirteet sekä novellien aiheet. Nämä ilmiöt ovat vaikuttamassa siihen, että englanninkielisessä tekstissä on afrikkalainen ote. Kun suomentaja on puolestaan tietoinen edellä mainituista ilmiöistä, hän voi myös hyödyntää tätä tietämystä suomennoksissa. Tutkielmassa esiin tulevien ilmiöiden kautta saadaan kattava kuva siitä, kuinka moninaisten kysymysten äärellä kääntäjä voi olla, kun hän saa eteensä afrikkalaisen englanninkielisen tekstin. Afrikkalaisten ja angloamerikkalaisten englanninkielisten tekstien erot eivät välttämättä ole kielen vaan ajatuksen tasolla: usein englanti pystyy ilmaisemaan sen, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa, mutta ilmaisuun tulee käyttää selityksiä, määritelmiä ja vierassanoja, kenties hieman enemmän tai laajemmin kuin angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa. Siksi on tärkeää hyödyntää suomen kielen kaikki ilmaisukyky afrikkalaista tekstiä suomennettaessa. Asiasanat:jälkikoloniaalinen kääntäminen, afrikanenglanti, erisnimet, sukulaisuussuhteet, suullinen kirjallisuus, hybridismi, suomentamine