Alkoholi- ja huumeaddiktiota koskevat syy- ja vastuutulkinnat päihdekuntoutusasiakkailla

Tarkastelen tässä tutkimuksessa päihdekuntoutusasiakkaiden käsityksiä päihderiippuvuuksien luonteesta, synnystä ja toipumisesta. Lopuksi laajennan näkökulmaa ja tarkastelen, miten päihdekuntoutusasiakkaat tulkitsevat päihderiippuvuuksien vakavuuden suhteessa muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Riippuvuuksien määritteleminen on haasteellista, koska niillä ei ole mitään yhdenmukaista ja selkeää ilmentymää. Riippuvuuksien sopivasta määrittelystä käydään jatkuvaa neuvottelua, mihin osallistuvat erilaiset riippuvuusasiantuntijat, päihdetyöntekijät, maallikot, media sekä päihderiippuvaiset itse. Riippuvuuden luonnetta on kuvailtu perustaltaan biologisena, psyykkisenä ja sosiaalisena ilmiönä riippuen aina siitä, kuka riippuvuuden luonteen on määritellyt. Tämän hetkisten päihderiippuvuustutkimusten puute on, ettemme tiedä, minkälainen käsitys päihderiippuvaisilla itsellään riippuvuuksien luonteesta on. Attribuuotiotutkimusten perusteella tiedetään, että yksilön oma tulkinta ongelman luonteesta vaikuttaa siihen, miten hän sopeutuu tilanteeseen ja ennen kaikkea, minkälaisin keinoin hän pyrkii irtautumaan riippuvuudesta. Päihdekuntoutusasiakkaiden riippuvuuskäsitykset antavat tietoa, millä tavoin ja missä määrin asiakkaat ovat omaksuneet päihdekuntoutusjärjestelmän nykyiset ihanteet vastuullisesta ja aktiivisesta toipujasta. Saamme myös lisätietoa siitä, miksi niin moni epäonnistuu vastuunkantamisessa toipumisensa suhteen. Tutkimukseen osallistui 78 alkoholi- ja huumeriippuvaista. Aineisto kerättiin seitsemästä Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilla sijaitsevasta päihdekuntoutuskeskuksesta. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta sekä puolistrukturoitua haastattelua. Kyselylomakeaineisto analysoitiin kuvailevalla tilastoanalyysilla ja haastatteluaineisto teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Analyysin perusteella voidaan todeta, että päihdekuntoutusasiakkaiden käsitykset riippuvuuden luonteesta, synnystä ja toipumisesta saivat hieman erilaisia painotuksia riippuen siitä, tarkasteltiinko riippuvuuden luonnetta, syntyä ja ratkaisukysymyksiä yleisellä tasolla vai päihdekuntoutusasiakkaiden oman ongelmansa lävitse. Yleisellä tasolla päihdekuntoutusasiakkaat luonnehtivat päihderiippuvuuksia vahvasti yksilöllisinä ja itseaiheutettuna ongelmana, mutta oman ongelman lävitse tarkasteluna vastaajat toivat esille riippuvuuksien taustalla olevia sosiaalisia juuria. Tämän lisäksi analyysistä ilmeni myös, että huumeongelmaiset määrittelivät päihderiippuvuudet enemmän tunne-elämän ongelmaksi, kun taas alkoholiongelmaiset tekivät useammin biologisperäisiä riippuvuusmääritelmiä. Nämä vastaajien tekemät riippuvuusmääritelmät olivat myös jonkinlaisessa yhteydessä siihen, minkälaisin keinoin he pyrkivät irtautumaan riippuvuuksista ja kenelle he sijoittivat ratkaisuvastuun. Päihderiippuvuuksiin tunne-elämän ongelmana suhtautuvat näkivät toipumisen esteeksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen erillisyyden. Nämä henkilöt katsoivat, että toipuminen onnistuu, jos he saavat tunne-elämän ongelmiinsa käsittelyapua. Biologisperäisesti päihderiippuvuuksiin suhtautuneet nimesivät toipumisen esteeksi vain yleisesti fyysisen himon päihteeseen, jonka edessä he kokivat olevansa voimattomia. Heillä toipumisstrategiana näyttäytyi päihteiden fyysinen välttely. Lopuksi, kun päihderiippuvuuksia suhteutettiin muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin suhteutettuna, selvisi, että alkoholiongelmat nähtiin kaikista vakavimpana yhteiskunnallisena ongelmana Muut huumeet, pois lukien hasis, miellettiin väkivaltarikosten kanssa toiseksi vakavimmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Hakusanat: päihderiippuvuus, riippuvuuskäsitykset, alkoholi, huumeet, sosiaalinen representaatio, attribuutioteoria, syntyvastuu, ratkaisuvastuu, toipuminen, mielenterveysongelm