Ystävä olohuoneessa? Tutkimus 11–12 -vuotiaiden lasten television katselusta

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää millainen on tutkimuskohteena olevien lasten suhde televisioon sekä hahmottaa televisio-ohjelmien ja elokuvien ympärille rakentuvan vuorovaikutuksen luonnetta ja merkitystä. Suhdetta televisioon tutkimme selvittämällä tutkittavien lasten television katselun käytäntöjä sekä katseluun liittyviä kokemuksia ja käsityksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä on 20 eteläsuomalaisen alakoulun oppilasta sekä heidän vanhempiaan. Vanhempien näkökulma otettiin mukaan laajemman perspektiivin saamiseksi tutkittavaan ilmiöön. Tutkimuksessamme kuitenkin painottuu lasten näkökulma. Tutkimus on laadullinen ja nojaa fenomenografiseen tutkimusperinteeseen. Lähtöasetelmana on aineistolähtöisyys, eli emme pohjaa tutkimusta tietyn teorian viitekehykseen. Tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään kohderyhmän televisiosuhdetta ja television katseluun liittyvää sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkimustulokset pätevät kohdejoukkoon, emmekä yleistä tuloksia kohdejoukon ulkopuolelle. Tutkimusmetodeina käytimme kyselykaavaketta sekä teemoiteltuja yksilö- ja ryhmähaastatteluita. Teetimme kyselykaavakkeet lapsilla ja vanhemmilla keväällä 2007. Syksyllä jatkoimme aiheeseen syventymistä yksilöhaastatteluin, joissa haastattelimme kahta lasta sekä heidän äitejään. Myöhemmin syksyllä järjestimme vielä kaksi ryhmähaastattelua, joista toiseen osallistui viisi tyttöä ja toiseen viisi poikaa tutkittavasta joukosta. Tutkimuksen tuloksena lapsen suhde televisioon osoittautuu aktiiviseksi ja moniulotteiseksi. Lapset katsovat televisiota pääosin tunnepohjaisista ja sosiaalisista syistä. Television pääasiallinen funktio on viihdyttäminen ja sen tiedollinen merkitys saa lapsilta vähemmän huomiota. Erittäin merkittävä tekijä on televisio-ohjelmiin ja televisiosta katsottaviin elokuviin liittyvä sosiaalinen ulottuvuus. Vuorovaikutus ja yhdessä katselu vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten nähtyä tulkitaan ja arvotetaan. Yhteisessä katselutilanteessa tärkeää on katsojien virittäytyminen samalle aalto-pituudelle. Elokuvien ja ohjelmien innoittamat keskustelut muodostuvat ajoittain itse katselukokemusta tärkeämmiksi. Erityisesti toveripiirissä keskusteluiden merkitys on suuri. Varhaisnuoruuden kynnyksellä olevien tutkittavien keskuudessa toverien merkitys yleensä kasvaa ja vanhempien merkitys vähenee. Vanhempien kanssa käytävä keskustelu rajoittuu pääasiassa katseluun liittyviin rajoituksiin ja sääntöihin sekä katselutilanteessa tapahtuviin ohjelmien kommentointeihin. Nykyistä monipuolisempaa keskustelua vanhempien kanssa on esiintynyt aiemmin enemmän. Tutkimuksen myötä pohdimme mahdollisuutta hyödyntää televisio-ohjelmia ja elokuvia pohjana mediakasvatuksellisille ja eettisille keskusteluille. Keskustelu lasten ja kasvattajien välillä voi uskoaksemme lisätä lasten mediakriittisyyttä ja vahvistaa heidän todellisuuskäsityksiään. Eettisten pohdintojen kautta lasten arvomaailma rakentuu ja heidän moraalinsa kehittyy. Avainsanat: mediasuhde, televisio, televisiosuhde, keskustelu, vuorovaikutus, mediakasvatu