Nuorten koulutusvalinnat - abiturienttien käsityksiä ja kokemuksia koulutusvalinnasta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat nuorten näkemyksen mukaan yhteydessä koulutusvalintaan, millä perusteella nuoret tekevät koulutusvalintansa ja miten he kokevat koulutusvalintaprosessin. Tavoitteena oli tutkia myös, millaisiin opintoihin nuoret suuntaavat lukion jälkeen ja mistä he saavat tietoa eri jatko-opintomahdollisuuksista. Yksi tutkimusongelma liittyi lukion rooliin valmiuksien ja tuen antajana nuorelle valintaprosessin aikana. Tutkimuksen kohteena oli erään pienehkön eteläsuomalaisen lukion lukuvuoden 2006 -2007 abiturientteja (n = 37). Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä ja tiedonkeruunmuotona käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä nuoruutta tarkasteltiin kehityspsykologian näkökulmasta ja koulutusvalinta nähtiin yhtenä nuoruuteen kuuluvana kehitystehtävänä. Koulutusvalintaa pohdittaessa käytettiin teoreettisena viitekehyksenä myös ammatin- ja uranvalintavalintateorioita. Tutkimus osoitti, että kiinnostus on tärkein peruste, joka nuorten mukaan ratkaisee koulutusvalinnan. Taustatekijöistä perheen sosiaalinen tausta ja työllisyystilanne vaikuttivat koulutusvalintaan eniten. Osa nuorista koki, että koulutusvalinta ja siihen liittyvä päätöksenteko on vaikeaa ja osalle valintojen tekeminen oli melko helppoa. Nuoret luottivat opiskelupaikan järjestymiseen ja olivat melko varmoja jatkosuunnitelmistaan ylioppilaskirjoitusten lähestyessä. Tutkimus osoitti myös, että internetin merkitys tietolähteenä on tärkeä ja sen merkitys koulutusvalintaprosessissa on kasvanut. Lukio ei varsinkaan tyttöjen mielestä tukenut tarpeeksi valintojen ja päätösten teossa. Tutkimus vahvisti aikaisempia tutkimuksia sen suhteen, että kiinnostus on nuorten valinnoissa tärkein lähtökohta. Toisaalta tulosten perusteella voidaan päätellä, että nuorten käsitys siitä, millä perusteella koulutusvalintoja tehdään, on osittain erilainen kuin monet tutkimukset ovat aikaisemmin osoittaneet. Nuoret näkevät oman aktiivisen roolinsa koulutusvalintaprosessissa suurempana kuin monet aikaisemmat tutkimukset, jotka korostivat myös taustatekijöiden merkitystä. Ohjauksen tarve on kasvanut lukioissa luokattomuuden, valinnaisuuden ja ylioppilastutkinnon muuttumisen myötä sekä korkea-asteen koulutuksen muuttuessa. Lukiolaisten oikeus ohjaukseen pitäisi turvata ohjauksen resursseja lisäämällä. Lukiolaisten työelämätuntemusta voidaan lisätä kehittämällä lukioiden ja työelämän yhteistyötä. Nuorten valmiuksia työstää oma-aloitteisesti jatko-opintosuunnitelmia ja vastuunottamista omista valinnoistaan ja päätöksistään pitäisi tukea sekä kehittää heidän reflektointitaitojaan. Yhtenä ratkaisuna olisi lisätä lukion opetussuunnitelmaan toinen pakollinen opinto-ohjauksen kurssi niin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia paneutua edellä mainittuihin asioihin. Asiasanat: nuori, lukio, kiinnostus, koulutusvalinta, ammatinvalinta, jatko-opinnot, ohjau