Zu kommunikativen Aspekten in Lehrbuchdialogen in den finnischen Deutschlehrbüchern Bitte auf Deutsch und Kurz und Gut

Tutkielmani käsittelee puhutun kielen yleisten sekä kulttuurisidonnaisten erityispiirteiden ilmenemistä lukion lyhyen saksan oppikirjojen dialogiteksteissä 1970- ja 2000-luvulla. Vieraiden kielten suullinen viestintätaito on nyky-yhteiskunnassa hyvin keskeisessä asemassa, sillä kulttuurienvälinen kanssakäyminen on olennainen osa arkipäivää globaalissa maailmassamme. Tästä syystä vieraan kielen suullisen viestintätaidon kehittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös vieraan kielen opetuksessa. Vieraan kielen suullinen viestintätaito koostuu sekä kielellisistä taidoista että kulttuurienvälisen viestinnän taidoista, sillä jokaisessa kulttuurissa on omat kielenkäytön kulttuurisidonnaiset konventionsa. Tutkielmani teoriaosan alussa esittelen kulttuurin erilaisia määritelmiä sekä yleisesti että vieraan kielen opetuksen kannalta. Tässä yhteydessä tarkastelen mm. Kaikkosen kieltenopetuksen näkökulmasta määrittelemää neljää kulttuurikäsitystä (behavioristinen, funktionaalinen, kognitiivinen ja symbolinen määritelmä). Koska kieli ja kulttuuri ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, käsittelen seuraavaksi niiden keskinäistä suhdetta sekä kulttuurienvälisen viestinnän ominaispiirteitä ja merkitystä vieraan kielen opiskelussa. Esittelen myös joitakin kulttuurisidonnaisia suomen ja saksan suullisen kielenkäytön eroja. Seuraavassa kappaleessa käyn lyhyesti läpi vieraan kielen opetukseen vahvasti vaikuttaneiden opetus- ja oppimismetodien historiallista kehitystä. Ennen varsinaista tutkimusosaa käsittelen vielä vieraan kielen opettamisessa huomioitavia seikkoja, esittelen oppikirja-analyysin perusperiaatteita sekä tarkastelen, kuinka vieraan kielen suullinen viestintätaito ja kulttuurien välinen viestintä on esitetty valtakunnallisissa lukion opetussuunnitelmissa 1970- ja 2000-luvuilla. Työni empiirisessä osassa tutkin suullisen kielenkäytön erityispiirteiden (tauot, toistot, diskurssi-partikkelit, korjaukset, reduktiot ja lyhennykset) sekä kulttuurisidonnaisten konventioiden (nominaalinen puhuttelu, kuulijan aktiivisuus, sinuttelu ja teitittely) ilmenemistä lukion saksankielen oppikirjojen dialogiteksteissä 1970- ja 2000-luvuilla. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, ja tutkimusmateriaaliksi valitsin 70-luvulta peräisin olevan Bitte auf Deutsch –kirjasarjan sekä nykykirjoista kirjasarjan Kurz und Gut. Tutkimuksessani minua kiinnostaa erityisesti se, miten oppikirjojen dialogiteksteissä otetaan huomioon puhutun kielen erityispiirteitä ja miten tuodaan esiin kulttuurisidonnaisia suullisen kielenkäytön ilmiöitä, ja näin ollen valmistetaan vieraan kielen opiskelijaa kulttuurienvälisiin viestintätilanteisiin. Tutkimukseni osoittaa, että dialogitekstien osuus on oppikirjoissa nykyään huomattavasti suurempi. Analysoiduista dialogiteksteistä käy ilmi, että kokonaisuudessaan puhutun kielen erityispiirteet otetaan paremmin huomioon uudemmassa kirjasarjassa, vaikkakaan erot eivät ole kovin merkittäviä. Myös suullisen kielenkäytön kulttuurisidonnaisia konventioita tuodaan molemmissa kirjasarjoissa esiin, mutta hyvin vaihtelevissa määrin. Asiasanat: vieraan kielen suullinen viestintätaito, puhutun kielen erityispiirtee