Euroopan keskuspankin rahapolitiikan strategia muutosten edessä

Kun Tammikuun 1. päivänä 1999 yhteensä 11 Euroopan unionin maata otti käyttöönsä euron (Kreikka liittyi euroalueeseen 1.1.2001, jolloin eurojärjestelmässä olevien keskuspankkien määrä on 12), tuli eurojärjestelmän vastuulle koko euroalueen rahapolitiikan harjoittaminen. Samalla yhteiseen rahaan liittyneet maat ovat luovuttaneet suuren osan kansallisesta talouspolitiikastaan, rahapolitiikan, yhteiselle eurooppalaiselle instituutiolle. On selvää, että kiinnostus Euroopan Keskuspankin harjoittamaa rahapolitiikkaa kohtaan on suuri, Koska euroalue on maailman toiseksi suurin talousalue Yhdysvaltojen jälkeen. Sen olemassa olon ensimmäiset vuodet ovat sujuneet hyvin, mutta sen harjoittama rahapolitiikan strategia on saanut osakseen myös kritiikkiä. Euroopan yhteisön perustamissopimus määrittelee selvästi Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ensisijaiseksi tavoitteeksi hintavakauden ylläpitämisen, johon EKP tähtää kahden pilarin strategiansa avulla. Tätä perustellaan sillä, että hintavakauden säilyttäminen on paras tapa, jolla rahapolitiikka voi tukea sosiaalista hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä. Hidas inflaatio luo uskottavuutta, jonka ansiosta markkinoiden odotukset ja korot vakiintuvat. Uskottavuuden säilyttäminen edellyttää koron asettamista sellaiselle tasolle, joka varmistaa hintavakauden keskipitkällä aikavälillä. Rahapolitiikalla on merkittävä vaikutus lyhyisiin nimellisiin markkinakorkoihin, jotka ovat avainasemassa rahapolitiikan välittymisprosessissa koroista hintoihin Koska Euroalue muodostaa uuden ja ainutlaatuisen rahaliiton, asettaa sopivan strategian valitseminen EKP:lle suuren haasteen. Nyt sen valitseman strategian sopivuutta testataan, mutta on selvää, että strategia hakee vielä lopullista muotoaan. Asiasanat: Euroopan keskuspankki, rahapolitiikka, hintavakau