Tampereen venäläissyntyisen väestön toimeentulo ja asuminen 1920-1940

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Tampereen venäläissyntyisen väestön taloudellista toimeentuloa ja asumista 1920- ja 1930-luvuilla ja miten se mahdollisesti erosi kaupungin valtaväestöstä. Näille vuosikymmenille ajoittuivat sekä voimakas taloudellinen nousikausi 1920-luvun lopulla että sitä seurannut taloudellinen taantuma 1930-luvun alussa. Kiivasta rakentamista ja toimeentulotason nousua seurasi nopeasti kasvava työttömyys ja siitä aiheutuneet sosiaaliset ongelmat. Tutkituista henkilöistä on erilaisia tietoja haettu poliisin osoitekortistosta, veroluetteloista sekä vuosien 1930 ja 1940 veroilmoituksista. Myös vuoden 1930 väestönlaskennan alkuperäisaineistoa on käytetty laajalti esimerkiksi asumisen tarkasteluun. Tampereen venäläissyntyinen väestö oli pienilukuinen ja sen vuoksi kaupunki erosi esimerkiksi Helsingistä, jossa asui suurempi ja yhtenäisempi venäläissyntyinen väestö. Tampere oli naisvaltainen kaupunki ja se näkyi myös tutkitussa venäläissyntyisten ryhmässä, jossa noin 60% oli naisia. Tässä työssä tärkeitä ovat myös perherakenteet. Tutkitussa ryhmässä suurin osa venäläissyntyisistä meni naimisiin suomalaisen kanssa, jolloin suurin osa tutkituista perheistä olivat niin sanottuja ’sekaperheitä’. Tutkittu ryhmä on jakaantunut myös kahteen eri sukupolveen, koska tutkimusajanjakso on kaksikymmentä vuotta. Venäläissyntyinen väestö asui eri puolilla kaupunkia, joten erityisistä ’venäläisalueista’ ei voida puhua. Muuttoliike oli verraten vilkasta sekä kaupungin sisällä että kaupunkien välillä. Tampereella yleistyi maailmansotien välisenä aikana myös muutto esikaupunkialueille, mutta venäläissyntyinen väestö ei tästä muuttosuunnasta heti innostunut. Esikaupunkialueet tulivat heidän kohdallaan suositummiksi vasta aivan 1930-luvun lopulla. Asuinalueiden erilaisuus heijastui myös asuntojen varustelutasoon. Hyvillä alueilla asuneilla venäläissyntyisillä oli myös kaupungin keskitasoa paremmin varusteltu asunto. Tampere oli myös vahvasti teollisuusvaltainen kaupunki ja suurin osa sen väestöstä sai toimeentulosta tehtaista tai muista teollisuudenalan yrityksistä. Osa tutkitusta ryhmästä työskenteli myös teollisuuden piirissä, mutta osuus ei noussut aivan koko kaupungin tasolle. Sn sijaan kaupan ala oli suosittu, samoin erilaiset ammattitaitoa vaatineet tehtävät. Kahden eri sukupolven välillä oli kuitenkin eroja. Nuorempi sukupolvi oli enemmän tehdastyössä kuin vanhemmat. Osin tämä selittyy sillä, että nuoremmat olivat vasta työuransa alussa ja tehdas- tai apulaisen työ oli juuri nuorille sopivaa. 1930-luvun lama kosketti jokaista kaupunkilaista ja usea heistä joutuikin joko työttömäksi tai ainakin tinkimään toimeentulostaan. Samoin kävi myös osalle tutkituista venäläissyntyisistä. Työttömyys näytti koetelleen etenkin ryhmän täysin venäläissyntyisiä perheitä, ei niinkään sekaperheitä. Jokaista työttömyystapausta on tutkittu erikseen ja työttömyydelle löytyi useita erilaisia syitä. Aina ei kyse ollut työn loppumisesta vaan taustalla saattoi olla sairaus tai muu vastaava syy. Kaupungin köyhäinhoidon puoleen käännyttiin kuitenkin harvoin. Kaiken kaikkiaan Tampereen venäläissyntyinen väestö ei juurikaan eronnut valtaväestöstä asumisen tai toimeentulon suhteen. Tosin etenkin 1930-luvun laman aikana ja sen jälkeen voidaan nähdä joitakin esimerkkejä siitä, että venäläissyntyinen väestö olisi kärsinyt huonosta taloudellisesta tilanteesta enemmän. Mutta useimmiten kyseessä oli erilaiset perheiden taloudelliset lähtökohdat ja heitä kohdanneet odottamattomat elämäntilanteet. Asiasanat: Tampere, venäläinen, 1920-luku, 1930-luku, toimeentulo, työttömyy