Der Genauigkeitsbegriff und sein Verhältnis zu anderen Qualitätskriterien des simultanen Konferenzdolmetschens

Tulkkauksen laatu ja tulkkaustoiminnan arviointi ovat alan keskeisimpiä tutkimusaiheita. Niiden tutkimiseen liittyy monenlaisia haasteita, etenkin tulkkauksen tilannesidonnaisuus. Tähän päivään mennessä tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan yksiselitteisiä laatumittareita, joiden avulla voitaisiin arvioida laatua tilannekohtaisesti. Laaduntutkimukseen liittyvistä ongelmista huolimatta ei ole epäilystäkään siitä, että alalle tarvitaan yleisesti hyväksyttyjä laatukriteereitä. Niitä tarvitsevat yhtä lailla käyttäjät kuin ammattilaisetkin, jotka haluavat kilpailla haastavammiksi muuttuvilla markkinoilla. Myös tulkkauksen opiskelijat ja opettajat hyötyisivät yhteisistä laatukriteereistä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan tarkkuutta simultaanisen konferenssitulkkauksen keskeisempänä laatukriteerinä. Tutkimusaineistona käytetään osa Vuorikosken vuonna 1996 väitöskirjatutkimuksensa yhteydessä keräämästä aineistosta. Aineisto nauhoitettiin Euroopan parlamentin täysistunnossa. EU-viestintä luo mielenkiintoiset puitteet tulkkauksen tutkimiseen, koska Unionin legitimiteetti perustuu monikielisyyteen sekä kaikkien kielten ja kulttuurien väliseen tasavertaisuuteen. Tarkkuuskäsite on keskeisessä asemassa koska EU:ssa harjoitetun yhteisen politiikan vaatimuksena on olla yhtä lailla ymmärrettävä ja sitova kaikille EU:n kansalaisille. Tutkimuksen kohteeksi valittiin neljä yhden minuutin pituista puheenvuoroa, yksi suomenkielinen, kaksi saksankielistä ja yksi englanninkielinen. Tarkkuutta tutkittiin tuotekeskeisesti vertaamalla alkuperäispuheita niiden tulkkeisiin. Puheiden ja tulkkeiden litteroinnit analysoitiin sellaisten laatukriteerien avulla, jotka olivat aikaisemmissa tutkimuksissa osoittautuneet keskeisimmiksi tarkkuuden toteutumisen kannalta. Nämä olivat kattavuus, oikeiden termien käyttö sekä argumentatiivinen yhdenmukaisuus alkuperäispuheen kanssa. Tutkimuksen yhteydessä pohdittiin tarkkuuden suhdetta muihin laatukriteereihin. Haluttiin myös selvittää, onko jokin kolmesta mainitusta kriteeristä muita tärkeämpi ja voiko kriteereitä laittaa tärkeysjärjestykseen. Tutkimus osoitti, että tarkkuuden toteutuminen simultaanitulkkauksessa edellyttää kattavuutta, oikeiden termien käyttöä sekä argumentatiivista yhdenmukaisuutta alkuperäispuheen kanssa. Tarkkuutta voidaan katsoa yhtenä laatukriteerinä, kun taas sen osatekijät voidaan katsoa alisteisina tarkkuuskriteereinä. Kattavuudella ja argumentatiivisella yhdenmukaisuudella todettiin olevan suhteellinen vaikutus tarkkuuden toteutumiselle ja mahdollisen epätarkkuuden asteelle. Niiden määrä ja laajuus ratkaisee, johtavatko niiden kategoriassa ilmenevät poikkeavuudet alkuperäispuheesta lievään, keskitasoiseen vai vakavaan epätarkkuuteen. Sen sijaan jo yksittäiset termivirheet saattavat aiheuttaa vakavaa epätarkkuutta. Poliittisissa yhteyksissä oikeiden termien käytöllä näyttäisi täten olevan toisia kriteereitä suurempi merkitys tarkkuuden toteutumiselle. Tarkkuuskäsite on moniuloitteinen ja haastava tutkimusaihe. Tulkkauksen laatu on tilannesidonnainen ja sen ymmärrettävyys riippuvainen myös vastaanottajasta. Asiasta tarvitaan laajempia ja pätevämpiä tutkimuksia, joiden pohjalta voitaisiin kehittää yleisesti hyväksyttyjä laatukriteereitä sekä menetelmä tutkia tilannekohtaista laatua. Avainsanat: konferenssitulkkaus, simultaanitulkkaus, tulkkauksen laatu, laatukriteeri, tarkkuu