Deutschsprachige Austauschstudenten in Finnland. Eine inhaltsanalytische Untersuchung von Erfahrungen von Studenten aus dem deutschen Sprachraum in Finnland

Kansainvälisyys opiskelijavaihdon muodossa kuuluu nykyään yhä useamman opiskelijan opintosuunnitelmaan. Koska ennen kaikkea Suomeen tulevien vaihto-opiskelijoiden määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti ja sen mukana kiinnostus Suomea kohtaan, on vaihto-opiskelijoiden kokemusten seuraaminen noussut tärkeäksi tutkimusaiheeksi. Hanna Hietaluoma ja Irma Garam selvittävät kansainvälisen vaihdon keskukselle CIMOlle (Center of International Mobility) tekemissään raporteissa Why Finland ja My Finland syitä ulkomaisten opiskelijoiden hakeutumiselle Suomeen sekä raportoivat yleisluontoisesti näiden kokemuksista. Molemmat tutkimukset on toteutettu kyselykaavakkeiden avulla. Taajamo (2005, 30) sen sijaan on haastatellut ulkomaisia opiskelijoita ja keskittynyt haastatteluissaan mm. näidän kiinnostukseen Suomessa opiskeluun ja vuorovaikutukseen suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Omassa tutkimukessani keskityn saksankielisten vaihto-opiskelijoiden haastattelemiseen ja heidän kokemustensa keräämiseen ja analysointiin. Tutkimuksessa vertaillaan Saksan ja Suomen yliopisto-opiskelua ja siihen liittyviä tekijöitä. Haastatteluihin on valittu kolme vaihto-opiskelijaa, kaksi Saksasta ja yksi Itävallasta. Haastattelut ovat kaikki noin tunnin mittaisia. Haastatteluissa käytän puolistukturoitua teemahaastattelun mallia (vrt. Hirsjärvi & Hurme 2001: Mayring 1990), koska tarkoitus on saada vaihto-opiskelijat kertomaan suhteellisen vapaasti omista kokemuksistaan. Tutkimusmetodina käytän laadullista sisällönanalyysiä (ks. Mayring 1990). Tulkinta tapahtuu vertaamalla haastateltavan henkilökohtaisia kokemuksia laajempaan kontekstiin; esimerkkinä toimii kappale, jossa käsitellään eroja kurssien rakenteissa. Siinä vaihto-opiskelijan henkilökohtaisia kokemuksia peilataan Suomen yliopistojärjestelmään ja vertailukohteena toimii oma kotiyliopisto Saksassa. Tutkimus tähtää myös siihen, että saadaan selville epäkohtia ja pystytään tulevaisuudessa vastaamaan paremmin vaihto-opiskelijoiden tarpeisiin. Se, millainen Suomi-kuva vaihto-opiskelijoille muodostuu, vaikuttaa suurelta osin siihen, mitä he kotimaahansa palattuaan vaihto-opiskelusta kertovat. Suuri osa vaihtoa vasta suunnittelevista saa tietoa kohdemaasta yliopistolta ja kavereiltaan (Hietaluoma 2001, 15). Varsinkin kavereilta saatu tieto on luonnollisesti henkilökohtaisten kertomusten muodossa ja sen takia myös ne on tärkeä tallentaa ja analysoida. Kurssien rakententeiden vertailun lisäksi tutkimuksessa käsiteltäviä aiheita ovat mm. ennakko-odotukset, opinto-ohjauksen toimivuus, kurssien sisällöt, opiskeluympäristö ja vaihto-opiskelijoiden kulttuurituntemus. Saksalaisia vaihto-opiskelijoita miellyttää Suomen yliopistossa lehtoreiden helppo lähestyttävyys, ryhmien pieni koko ja kohtalaisen ”vapaa” opiskelu. Tällä tarkoitetaan töiden palauttamiseen ja läsnäolopakkoon liittyvää vapautta. Toisaalta tähän seikkaan liitetään myös laiskuus ja vastuuttomuus. Yleinen käsitys on, että vaihto-opiskelijoilta ei vaadita kursseilla niin paljon kuin muilta, mikä tuntuu joskus opiskelijoiden aliarvioimiselta. Etenkin mitä tulee harjoitustöiden tieteellisyyteen, on rima toisinaan asetettu liian alas. Vaihto-opiskelijat ovat myöskin olettaneet pääsevänsä enemmän tekemisiin suomalaisten kanssa, mutta usein se on koettu vaikeaksi mm. seuraavista syistä: vaihto-opiskelijat on sijoitettu asumaan keskenään, kielitaito ei ole riittävä suomenkielisille kursseille ja englanninkielisillä kursseilla osanottajat ovat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia. Mitä vaihto-oppilaat arvostavat Suomessa, ovat sen luonto järvineen ja metsineen sekä rauhallinen elämänmeno. Asiasanat: Bolognan prosessi, kansainvälisyys, korkeakoulu-opiskel