Osakeyhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verotus

Tämän tutkielman tarkoituksena on käsitellä osakeyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verotusta koskevaa säännöstöä, niiden tulkintaa ja tulkinnassa syntyviä ongelmia. Vuonna 2005 toteutetun yritys- ja pääomaverouudistuksen yhteydessä yhteisöjen omistamien käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutukset säädettiin tietyin edellytyksin verovapaiksi ja vastaavat tappiot vähennyskelvottomiksi. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausmallin käyttöönotolle on esitetty monia syitä. Tärkeimpiä taustatekijöitä ovat olleet kansainväliseen verokilpailuun vastaaminen sekä johdonmukaisuus suhteessa osinkoverotukseen, jota koskevat säännökset niin ikään muuttuivat verouudistuksen myötä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, sillä tarkoitus on käsitellä voimassaolevan lain sisältöä. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta säädetään EVL 6 b §:ssä. Verovapaan luovutuksen kriteerit ovat tarkasti määritellyt ja säännökset sisältävät useita poikkeuksia niin luovuttajan, luovutuskohteen, omistusosuuden ja –ajan kuin luovutushintaan tehtävien oikaisujenkin suhteen. Pääsääntö on, että osakkeiden, joiden luovutusvoitto on verovapaa, luovutustappio on vähennyskelvoton. Erityissäännöksillä on pyritty torjumaan tyypillisimmät verosuunnittelumahdollisuudet. Keinotekoisiin järjestelyihin voidaan puuttua myös veronkiertoa koskevan säännöksen nojalla. Hyviä puolia verovapaudessa ovat varmasti ainakin suomalaisten suuryritysten pääkonttoreiden pysyminen todennäköisemmin kotimaassa, koska holdingyhti-öitä ei enää tarvitse perustaa ulkomaille ainakaan verovapauden saavuttamiseksi. Lisäksi yritysrakenteita voidaan muokata joustavasti, koska järjestelyjen yhteydessä ei realisoidu verotettavaa arvonnousua. Tulkinnanvaraiset käsitteet lisäävät epävarmuutta ja tulolähteiden ja omaisuuslajien merkityksen lisääntyminen erkaannuttaa verotusta edelleen kirjanpidosta. Suomen kilpailukyvyn säilymisen kannalta verovapausmallin käyttöönotto oli erittäin perusteltu ratkaisu