Kaksoisdiagnoosipotilaan sairaus- ja hoitokokemuksiin liitettävät merkitykset

Tämän tutkielman aiheena on kaksoisdiagnoosipotilaan sairaus- ja hoitokokemukset. Tavoitteena on tuoda esiin tutkittavan näkökulmaa ja subjektiivisiin kokemuksiin liitettäviä merkityksiä. Tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä kaksoisdiagnoosipotilas liittää päihde- ja mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon. Tutkielmaa pohjustaa katsaus kaksoisdiagnoosin käsitteeseen, esiintyvyyteen ja ongelman kehittymiseen. Holistisen ihmiskäsityksen soveltaminen tuo työhön tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden käsitteet. Näiden merkitys korostuu yksilöllisten kokemusten kautta. Kokemusten tutkiminen on varsinaisesti merkitysten tutkimista, koska kokemukset muodostuvat merkitysten kautta. Tutkielma liittyy marginaalissa elävien ihmisten kokemusten tutkimiseen. Aineistona on käytetty ISADORA-tutkimusta (Integrated Services Aimed at Dual Diagnosis and Optimal Recovery from Addiction) varten kerättyä teemahaastatteluaineistoa. Aineisto koostuu yhden kaksoisdiagnoosipotilaan neljästä haastattelusta, jotka on kerätty eri ajankohtina puolen vuoden aikana. Kokemuksia tarkastellaan fenomenologis-hermeneuttisesta viitekehyksestä. Sisällönanalyysin avulla pyritään erittelemään sairaus- ja hoitokokemusten merkityksiä. Käytetyt käsitteet liittyvät sekä yhdysvaltalaiseen että fenomenologis-hermeneuttiseen sisällönanalyysiin. Analyysin toteuttamiseen on saatu vaikutteita myös fenomenologisen psykologian metodista. Vastaukset tutkimuskysymyksiin muodostuivat seuraavanlaisiksi. Kaksoisdiagnoosipotilaan päihde- ja mielenterveysongelmiin liittämät merkitykset jakautuvat kahteen pääluokkaan: 1) sairauden seurauksiin ja 2) selviytymiseen liitettävät merkitykset. Sairauden seuraukset ovat pääasiassa negatiivisia, mutta eläminen sairauden kanssa onnistuu luomalla erilaisia selviytymiskeinoja. Päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon liitetään 1) arvioivia 2) velvoittavia ja 3) vastavuoroisuuteen liittyviä merkityksiä. Arvioivat merkitykset kuvaavat potilaan käsityksiä hoidon laadusta. Tähän sisältyvät hoidon luotettavuus, jatkuvuus ja vaikuttavuus sekä resurssien riittämättömyys ja sairausvakuutuksen merkitys. Velvoittavat merkitykset liittyvät lähinnä hoitopaikkojen kontrolli- ja vastuukysymyksiin. Vastavuoroisuuteen liittyvät merkitykset näkyvät hoitosuhteessa toimivana vuorovaikutuksena ja potilaan arvostamisena. Tutkimus kuvaa kaksoisdiagnoosipotilaan selviytyjänä ja sopeutujana. Oman elämän mielekkyys luodaan käytettävissä olevien resurssien varaan. Toisen ihmisen alkuperäisen kokemuksen tavoittaminen on vaikeaa, mutta oleellista on pyrkimys kokemusten ymmärtämiseen. Sosiaalityössä on tärkeää tutkia marginaalissa elävien ihmisten kokemuksia. Niistä saatava tieto auttaa näkemään asioita autettavan perspektiivistä ja kehittämään käytännön toimintatapoja. Avainsanat: kaksoisdiagnoosi, kokemus, merkitys, sisällönanalyysi, fenomenologis-hermeneuttine