Kuluttajien toimintatila ja MIPS-mittarin toimivuus informaatio-ohjauksen välineenä

Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa selvitetään, mitkä asiat määrittävät ja rajoittavat kuluttajien toimintatilaa ympäristöystävällisissä valinnoissa, sekä kuinka hyvin MIPS-mittari toimii ympäristöystävällisten valintojen havainnollistajana kuluttajien näkökulmasta. Näiden kahden kysymyksen pohjalta muodostetaan käsitys MIPS-mittarin toimivuudesta informaatio-ohjauksen välineenä. Tutkielma on osa Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimaa FIN-MIPS kotitalous -hanketta, jossa selvitetään suomalaisten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta MIPS-mittarin (material input per service unit) avulla. Hankkeen yhteydessä järjestettiin kulutusseuranta, johon osallistui 27 kotitaloutta. Kotitaloudet seurasivat kulutustaan kuuden viikon ajan ja tämän seurannan perusteella kotitalouksille laskettiin niiden ekologiset selkäreput. Tämän tutkielman aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin, jotka järjestettiin kulutusseurantajakson jälkeen. Ryhmähaastatteluihin osallistui 25 ihmistä. Haastatteluiden teemana oli mahdollisuudet ympäristöystävällisiin valintoihin eri kulutussektoreilla sekä kulutusseurantajakson tuottaman tiedon käyttökelpoisuus kuluttajien näkökulmasta. Haastatteluaineiston perusteella muodostettiin kuva kuluttajien toimintatilasta. Toimintatila tarkoittaa sitä mahdollisuuksien avaruutta, jonka ehdollistamana kuluttajat tekevät valintojaan. Yksilön toimintatilaan vaikuttavat normaaleina pidetyt toiminnan tavat (sosiaalinen ulottuvuus), elämäntapa sekä yhteiskunnan tarjoamat valinnanmahdollisuudet (rakenteellinen ulottuvuus). Toimintatila on myös historiallisesti muotoutunut. Aiemmin tehdyt valinnat sulkevat joitain valinnanmahdollisuuksia jatkossa pois. Samalla kun rakenteet rajoittavat yksilön toimintaa, yksilöt pitävät niitä yllä omalla toiminnallaan. Tekemällä sosiaalista normeista poikkeavia valintoja yksilöt vaikuttavat näihin sosiaalisiin rakenteisiin ja laajentavat muidenkin toimintatilaa. Osa tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien käytännöistä muuttui ympäristöystävällisemmiksi aiemmin tiedostamatta tapahtuneitten valintojen kyseenalaistumisen kautta. Käytännön muuttumisen ehtona oli, että uusi toimintatapa sopi helposti osaksi jo olemassa olevia käytäntöjä. Tutkimukseen osallistuneiden ihmisten mielestä MIPS-mittarin hyvä puoli oli se, että se laittoi eri kulutussektorit suuruusjärjestykseen ja osoitti, että myös yksittäisen ihmisen valinnoilla on merkitystä. Suurin kritiikin aihe oli se, että MIPS mittaa eri asioita, kuin mitä tutkimukseen osallistuneet pitivät tärkeinä. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että MIPSin kaltaiset mittarit eivät ota huomioon kuluttajien toimintatilaa, eivätkä siten jätä tilaa kuluttajien harkitsevalle päätöksenteolle