Kuntien kilpailuttamisvelvollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalveluissa

Julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain noin 22,5 miljardilla eurolla. Hankinnat muodosta-vat kunnissa taloudellisesti merkittävän kokonaisuuden. Viime vuosina julkisten hankintojen määrä on lisääntynyt erityisesti sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Julkisten hankintojen lainsäädäntö uudistui kokonaisuudessaan 1. kesäkuuta 2007. Lakia sovelletaan, kun kunta päättää ostaa palveluja kunnan organisaatioon kuulumattomilta palveluntuottajilta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millainen on hankintaprosessi kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalveluissa uuden hankintalain mukaan. Tutkimuksessa selvitetään hankintamenettelyn eri vaiheet hankinnan ilmoittamisesta tarjouksen valintaan asti. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, miten hankinta tulisi toteuttaa, jotta hankintalain periaatteet kilpailuttamisvelvollisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja avoimuudesta toteutuisivat hankintalain edellyttämällä tavalla. Tutkimus on oikeusdogmaattinen tutkimus, joten tarkastelun kohteena ovat lainsäädäntö ja sitä tukeva oikeuskirjallisuus. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten ratkaisuilla on merkittävä asema tutkimusaineistossa. Julkinen hankinta on toteutettava noudattamalla jotakin lain mukaisista määrämuotoisista menettelyistä. Hankinnoissa on pääsääntöisesti käytettävä avointa tai rajoitettua menettelyä. Lain edellytysten täyttyessä hankinta voidaan toteuttaa myös neuvottelumenettelyllä tai suorahankinnalla. Sosiaali- ja terveyspalveluissa kyseeseen tulevat useimmiten rajoitettu menettely ja neuvottelumenettely. Suorahankinta on mahdollinen yksittäisissä ja poikkeuksellisissa tilanteissa. Yhdenvertaisuus- ja avoimuusperiaatteet eivät toteudu suorahankinnassa, minkä vuoksi sen käyttö on hyvin rajoitettua. Hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti avoimella ja rajoitetulla menettelyllä sekä neuvottelumenettelyllä toteutettavasta sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnasta kansallisessa laajuudessa. Ilmoittamisella varmistetaan avoimuusperiaatteen toteutuminen tarjouskilpailussa. Hankinnan oikeudellinen ydin perustuu huolellisesti laadittuun tarjouspyyntöön. Tarjouspyyntö on laadittava siten, että se tuottaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tuloksia. Hankintamenettelyn kannalta merkittävin vaihe on tarjoajien ja tarjouksen valinta. Tarjouksista on valittava se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Sosiaali- ja terveydenhuollon hankinnoissa valintaperusteena tulee käyttää kokonaistaloudellista edullisuutta, jolloin laatuvaatimukset voidaan ottaa paremmin huomioon. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siitä poikkeuksellisia hankintoja, että tarjoajien soveltuvuuteen liittyviä tekijöitä voidaan käyttää tarjouksen vertailuperusteena. Palvelun tarjoamisesta vastaavien henkilöiden ammattitaidolla ja pätevyydellä on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa erityinen merkitys. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet ja kokonaistaloudellisen edullisuuden kriteerit niin selvästi, etteivät ne vaaranna syrjimättömyysperiaatteen toteutumista. Asiasanat: Julkiset hankinnat, ulkoistaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat, kilpailuttaminen, hankintaprosess