Dialogisuus vanhainkodin dementiaosastolla

Tutkielmassani tarkastelen vanhainkodin dementiaosastoa dialogisena ympäristönä. Vuorovaikutustilanteet hahmotan dialogisesti identiteettineuvotteluiksi. Osastoilla tyypillisiksi tulkittavien vuorovaikutustilanteiden kautta tarkastelen hoitohenkilökunnan vuorovaikutuksessaan käyttämiä keinoja. Analysoin osastojen tilaratkaisuja ja erittelen tapoja, joilla tila vaikuttaa osastojen toimintakäytäntöihin ja asukkaan rooliin osastolla. Konstruktionistisesta viitekehyksestä vanhainkodin organisaatiokulttuuri näyttäytyy moniäänisenä. Organisaation jäsenet hahmottavat vanhainkodin todellisuutta eri tilanteissa erilaisten kehysten kautta. Asukkaan kannalta ei ole yhdentekevää, minkä kehyksen kautta todellisuutta tulkitaan, koska kehys määrittää asukkaan roolin. Organisaation lääketieteellinen kehys ja hoitohenkilökunnan tehtäväkeskeinen työote paikantavat asukkaan erilaisten toimenpiteiden kohteeksi. Toisaalta havainnoimillani osastoilla henkilökunnan työn tärkeä funktio näytti olevan asukkaiden osallisuuden tukeminen. Tavallisin keino oli asukkaiden kasvojen suojelu (kasvotyö) vuorovaikutustilanteissa. Huumorin avulla vuorovaikutustilanteista tehtiin myönteisesti värittyneitä. Havainnoimissani kasvokkaisissa vuorovaikutustilanteissa pysyteltiin maallikkokehyksessä, ja osanottajat kohtasivat toisensa tunteiden tasolla. Tutkimusmenetelmä on etnografinen ja tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla kahdella erikokoisella dementiaosastolla. Tutkimusaineisto koostuu havaintopäiväkirjasta ja litteroidusta ryhmähaastattelusta. Olen käyttänyt aineistona myös vuonna 2003 tekemääni tutkimusprojektia. Tutkielmani perusteella vanhainkodin käytännöissä tulisi entisestään korostaa läsnäolon merkitystä mm. muuttamalla henkilökunnan tehtäväkeskeinen työnkuva läsnäoloa painottavaksi. Tämä on erityisen tärkeää muistihäiriöisten asukkaiden kannalta. Dementiaoireisen vanhusväestön määrän oletetaan edelleen kasvavan, joten tutkimuskohteena sekä dementia että vanhainkoti on ajankohtainen. Lisäksi vanhainkotiasukkaan arkea on selvitetty Suomessa vain vähän. Hyödyntämällä laadullisen tutkimuksen tuottamaa tietoa vanhainkotiorganisaatiota voidaan kehittää sen asukkaiden lähtökohdista käsin. Asiasanat: dialogisuus, etnografia, vanhainkoti, dementia, naur