EU:n yhteinen konserniverojärjestelmä ja sen vaikutus verotuksen yhtiöille aiheuttamiin kustannuksiin

Eurooppalaisten konsernien halua laajentaa toimintaansa sijoittautumalla toiseen jäsenvaltioon vähentää se, että eri valtioissa sijaitseville konserniyhtiöille aiheutuu verolainsäädännöstä kustannuksia, joita ei synny lainkaan, jos konserni toimii vain kansallisella tasolla. Jo pelkästään usean eri verojärjestelmän noudattaminen aiheuttaa kustannuksia. Tappiontasauksen puuttuminen lisää koko konsernin tasolla maksettujen verojen määrää ainakin väliaikaisesti. EYT:n antamat ratkaisut eivät ole juurikaan muuttaneet tilannetta. Tappiontasaus voitaisiin järjestää vähennys-palautusjärjestelmän avulla. Tällöin tappiot saisi vähentää toisen konserniyhtiön verotuksessa niiden syntymisvuonna, ja ne palautettaisiin yhtiön tuloon, kun se alkaa taas tuottaa voittoa. Vaihtoehtoisesti koko konsernin tulo voitaisiin verottaa konsernin emoyhtiön asuinvaltiossa, ja poistaa kaksinkertainen verotus hyvitysmenetelmällä. Markkinaehtoisen hinnan määrittäminen ja siirtohinnoitteludokumentointivaatimus aiheuttavat yrityksille työtä ja kustannuksia. Arbitraatiosopimus ja ennakkohinnoittelusopimukset ovat jo selkeyttäneet siirtohinnoittelua, mutta prosessit ovat hitaita ja kalliita. Maastamuuttoverotukseen on vaikuttanut viime aikoina voimakkaasti EYT:n ratkaisut, mutta konserniyhtiöiden välisistä varojen siirrosta ei ole vielä annettu ratkaisua. Keskeisin ongelma on kaksinkertaisen verotuksen tai verottamatta jättämisen riski, jota voitaisiin pienentää jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella varojen arvostamisesta muuttohetkellä joko käypään arvoon tai kirjanpitoarvoon. Komissio on ehdottanut kahta ratkaisua. Kotivaltioverotuksessa koko konsernin tulo verotetaan sen kotivaltion lainsäädännön mukaan ja jaetaan jäsenvaltioihin, joissa konserni toimii, verotettavaksi niiden oman verokannalla. Kotivaltioverotuksen helppous on siinä, että jäsenvaltiot saavat säilyttää kansallisen lainsäädäntönsä. Kotivaltioverotus lähtökohtaisesti poistaisi konsernien kohtaamat ongelmat, mikäli kotivaltion sisäinen lainsäädäntö sen sallii. Siksi kotivaltioverotuksen suurimmat ongelmat liittyvät siihen, minkä valtion verolainsäädännön alaan konserni tietyissä tapauksissa kuuluu. Tällöin kotivaltioverotus luo epätasa-arvoa verovelvollisten välille sen mukaan, mikä on niiden kotivaltio. Lisäksi kotivaltion määrittäminen voi olla hankalaa. Yhteisessä veropohjassa konsernin koko tulo lasketaan uusien yhteisten säännösten mukaan ja jaetaan verotettavaksi jäsenvaltioihin, jossa konserni toimii niiden oman vero-kannan mukaan. Yhteinen veropohja lähtökohtaisesti poistaisi konsernien kohtaamat ongelmat, koska se voidaan suunnitella niin, että ne ratkeavat. Yhteistä veropohjaa voidaan kehittää vielä paljon pidemmälle, mutta se on kuitenkin kompromissiratkaisu. Komissio aikoo antaa lakiesityksen yhteisestä veropohjasta vuonna 2008. Tarkoitukseni on tutkia mahdollisuutta, että koko Euroopan unionin alueella olisi yhteinen konserniverojärjestelmä. Tutkimuksessa keskitytään tutkimaan vaihtoehtoja konsernien näkökulmasta. Tutkimusongelma on yksinkertaisimmillaan se, onko olemassa toimivaa ja kannattavaa ratkaisua Euroopassa toimivien konsernien veroesteiden poistamiseen. Tutkielmassa pyrin selvittämään voitaisiinko ongelmat ratkaista yhteisen konserniverojärjestelmän avulla, ja onko yhteinen järjestelmä todella tarpeellinen, vai onko olemassa muita yksinkertaisempia ratkaisuja. Tutkimuksessa selvitetään eri vaihtoehtojen toimivuutta ja mahdollisuuksia ratkaista nykyiset ongelmat sekä niiden tuomia uusia ongelmia. Kysymys on, voidaanko nykyisiä ongelmia edes ratkaista EU:n yhteisellä yritysverotuksella. Tutkimus on siten luonteeltaan oikeuspoliittinen. Käsittelen aihetta pitkälti EU:n komission suunnitelmien ja asiakirjojen kautta, koska komissio on tutkinut aihetta selkeästi eniten. Pyrin kuitenkin myös löytämään muita näkökulmia. Yhteistä veropohjaa koskeva materiaali on monilta osin keskeneräistä, ja se on hyvä pohja kehittämisideoille