Vaitiolovelvollisuus verkostotyössä Sairaanhoitaja- ja Diakonia-lehden kuvaamina

Terveydenhuollon ja evankelis-luterilaisen seurakunnan verkostotyössä tulee huomioida asiakkaan yksityisyydensuojan ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Vaitiolovelvollisuuden toteutumista verkostotyössä ei ole tutkittu. Verkostotyön tulee perustua asiakkaan suostumukseen ja lakiin. Verkostotyö edellyttää hierarkkisien organisaatioiden toimintakäytäntöjen muuttamista joustavammiksi ja vallan delegoimista roolien, ei hierarkioiden, kautta. Vaitiolovelvollisuutta määrittävää lainsäädäntöä on useissa lainkohdissa. Tutkimuksen mukaan julkisuuslainsäädäntö on viranhaltioiden kesken heikosti tunnettu. Työntekijän epävarmuus lainsäädännöstä voi johtaa verkostotyöstä vetäytymiseen ja potilaan kokonaishoidon kaventumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vaitiolovelvollisuutta verkostotyössä ammattilehtien kuvaamina. Tavoitteena on lisätä tietoa vaitiolovelvollisuudesta perusterveydenhuollon ja evankelis-luterilaisen seurakunnan välisessä verkostotyössä, vaitiolovelvollisuutta säätävistä laeista ja herättää keskustelua ammattilehtien antaman kuvan vaikutuksesta toimintakäytäntöihin. Tutkimuksen aineistona käytettiin Sairaanhoitaja- ja Diakonia-lehtien 2002 ja 2007 vuosikertoja. Aineisto analysoitiin induktiivisesti kvalitatiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksella tuotettiin kuvaus vaitiolovelvollisuudesta verkostotyössä ammattilehdissä. Se kuvattiin asiakkaan kohtaamisena, jota vaikeutti sektoroitunut palvelujärjestelmä ja epävarmuus auttamiskeinoista. Luottamus ja yksityisyys nähtiin tuloksellisen asiakassuhteen ja verkostotyön perustana. Asianosaisen suostumus valtuutti verkostotyöhön. Lait ja säädökset näyttäytyivät asiakkaan oikeuksina ja työntekijän velvollisuuksina. Lehdissä verkostotyöhön valtuuttavana katsottiin asianosaisuus yhteisen projektin tai asiakkuuden myötä. Asiakkaan kielto sekä rippi tai sielunhoitokeskustelu papin kanssa velvoittavat työntekijää vaitiolovelvollisuuteen. Työntekijöiden ja johdon vastuu verkostoitumisessa kuvattiin juridisena vastuuna, joka oli hallinnollista, ammattitaidollista ja rikosoikeudellista vastuuta. Lisäksi se kuvattiin julkisuutena, joka nähtiin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuutena. Vastuuseen kuului ilmoitusvelvollisuus lastensuojelussa. Johtajuus kuvattiin suhteiden rakentamisena ja tavoitteiden määrittelynä. Ammatillisuus verkostotyössä kuvattiin konsultoimisena, tietoisena toimintana ja asiakkaan ”asianajajana” toimimisena. Vaitiolovelvollisuuden haasteet koettiin ristiriitaisina tunteina. Epävarmuus laintuntemisessa aiheutti verkostotyöstä vetäytymistä. Verkostotyön perusteista ja suostumuksen käytöstä verkostotyössä tulee auttajatahoille antaa lisäkoulutusta ja käydä periaatteellista keskustelua. Lainsäädännössä vaitiolovelvollisuus- ja salassapitosäädöksiä tulisi edelleen selkeyttää ja niiden yhteensovittamista tarkastella. Avainsanat: Vaitiolovelvollisuus, salassapito, tietosuoja, yksityisyys, itsemääräämisoikeus, verkostoty