Ikääntyvät maahanmuuttajat vanhustyön tulevaisuuden haasteena Suomessa

Tässä pro gradu -tutkielmassa visioin ikääntyvien maahanmuuttajien palvelujärjestelmän tulevaisuuden skenaarioita vuonna 2013. Vuonna 2006 Suomessa oli 7234 yli 65-vuotiasta ulkomaan kansalaista. Ikääntyvien maahanmuuttajien määrä on siis toistaiseksi vähäinen, mutta heidän määränsä lisääntyy väestön ikääntyessä. Heidän joukkonsa on kuitenkin heterogeeninen: Inkerin paluumuuttajan palvelutarve on hyvin erilainen verrattuna afgaanivanhukseen. Palvelukokonaisuudet tulisikin rakentaa asiakaskohtaisia tarpeita vastaaviksi. Tutkimuksessani luon tulevaisuustaulukkomenetelmän avulla ikääntyvien maahanmuuttajien palvelujärjestelmän ihanne- ja uhkaskenaariot vuonna 2013. Tulevaisuutta ennakoin kahden erilaisen aineiston perusteella. Ensinnäkin tarkastelen ajankohtaisen yhteiskunnallisen kirjallisuuden avulla ikääntyville maahanmuuttajille palveluja tuottavien julkisen sektorin, yksityisen sektorin, kolmannen sektorin sekä informaalin sektorin tuottamien palvelujen ominaispiirteitä sekä niiden taustalla vaikuttavia yhteiskunnallisia ideologioita. Kirjallisuudesta löytyvistä tulevaisuussignaaleista hahmottelen kunkin sektorin mahdollista tulevaisuutta. Toiseksi kartoitan ikääntyvien maahanmuuttajien nykyisiä olosuhteita Suomessa heidän omien kokemustensa ja toiveidensa avulla. Vastauksia etsin kolmesta eri haastattelututkimuksesta. Tarkastelen ikääntyvien maahanmuuttajien olosuhteita viiden eri ulottuvuuden perusteella: asuminen ja arki, kielen ja kulttuurin merkitys, sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö, integraatio ja tulevaisuuden näkymät. Tutkimustulosten perusteella ikääntyvien maahanmuuttajien hyvinvointi näyttäisi olevan riippuvaista hyvinvointivaltion turvaamasta avusta ja etuuksista. Ikääntyvien maahanmuuttajien omissa toiveissa korostuu informaali hoiva. Perhekeskeisyyttä ja toivetta omien lasten antamasta kotihoidosta voitaisiinkin tukea järjestelmällisesti esimerkiksi subjektiivisen omaishoidontuen avulla. Tulosten perusteella myöskään yksityisen ja järjestösektorin roolia julkisen sektorin palvelujen täydentäjänä ei voi kiistää: Yksityinen sektori tuottaa hyvinvointia asiakaslähtöisillä palveluilla ja järjestösektori taas voi tarjota vertaistukea sekä helposti tarjolla olevan areenan aktiiviseen integraatioon. Onnistuneen palveluketjun rakenteet ovat jo osittain olemassa, mutta niiden kokoaminen kullekin maahanmuuttajalle sopivaksi palveluketjuksi näyttää edelleen olevan sattumanvaraista. Palveluketjujen rakentamiseen ja sen toimijoiden yhteistyön ja yhteydenpidon koordinointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sekä turvata niiden toteutuminen esimerkiksi kuntien vanhuspoliittisissa strategioissa. Asiasanat: maahanmuuttaja, integraatio, kotoutuminen, ikääntyminen, vanhus, hyvinvointivaltio, vanhuspolitiikka, tulevaisuudentutkimu