Yhteisen määräävän aseman arviointi EY:n yrityskauppavalvonnassa

Markkinataloudessa yhtenä päämääränä on toimiva kilpailu. Yrityskauppavalvonnalla pyritään puuttumaan markkinoiden liialliseen keskittymiseen, jotta markkinarakenne pysyisi tasapainoisena. Erityisesti oligopolistisilla markkinoilla keskittymisen vaara on suuri. Tämän vuoksi yhteisen määräävän aseman käsitteen hyväksyminen yrityskauppavalvontaan on ollut tärkeää. Yhteisellä määräävällä asemalla tarkoitetaan oligopolissa syntyvää tilannetta, jossa useammalla kuin yhdellä yrityksellä on yhdessä markkinavoimaa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteisen määräävän markkina-aseman käsitteen muotoutumista ja soveltamista sekä ne kriteerit, joiden perusteella yrityksillä voidaan sanoa olevan yhteinen määräävä asema EY:n yrityskauppavalvonnassa. Tutkimusote on lainopillinen kilpailuoikeuden taloustieteellistä puolta unohtamatta. Tutkielman pohjana ovat sulautuma-asetus sekä siihen liittyvät tiedonannot, erityisesti suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista. Yhteisen määräävän aseman käsite on muotoutunut oikeuskäytännössä, joten sillä on myös keskeinen merkitys lähteenä. Tapaus Airtours vs. Komissio oli yhteisen määräävän aseman käsitteen kannalta tärkeä tuomioistuinratkaisu. Tuomioistuin asetti päätöksessään kriteerit, jotka täytyy selvittää yhteistä määräävää asemaa arvioitaessa. EY:n komission hävittyä Airtours-tapauksen ja lisäksi muitakin tapauksia tuomioistuimelle, sulautuma-asetusta uudistettiin ja komissio julkaisi suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista, joihin se sisällytti tuomioistuimen asettamat kriteerit. Yhteisen määräävän aseman käsitteen soveltaminen ei kuitenkaan ole yrityskauppavalvonnassa aukotonta ja selkeää. Saman käsitteen käyttäminen yrityskauppavalvonnan lisäksi myös 82 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioinnissa johtaa mielestäni epäselviin tilanteisiin. Sulautuma-asetuksen arviointiperusteet sekä suuntaviivojen kriteerit ovat käytännössä lähinnä suuntaa-antavia. Tällä hetkellä suuret odotukset kohdistuvat EY:n tuomioistuimen ja komission tulevaan oikeuskäytäntöön, koska siitä riippuu miten ja mitä käsitettä sovelletaan tulevaisuudessa