AVIOPUOLISOIDEN VÄLINEN SUHDE TALVI- JA JATKOSODASSA Suhteen merkitys ja naisten selviytyminen sodan ajan arjessa kotirintamanaisten kerrotuissa muisteluissa

Tutkimukseni tarkoitus on tutkia sitä, mikä merkitys aviopuolisoiden välisellä suhteella oli sodan aikana naisille ja miten suhde vaikutti naisten arjessa selviytymiseen kotirintamalla. Tutkimukseni tavoite on antaa arvostusta sota-ajan sukupolvelle ja tuoda lisätietoa aiheesta, johon sota-aika loi omat rajoituksensa eli aviopuolisoiden välisestä suhteesta ja sen merkityksestä naisten arjessa selviytymiseen. Historiallisen ja kulttuurillisen aspektin lisäksi tutkimuksessani korostuu naisnäkökulma; tutkin naisten kertomuksia ja kiinnitän huomiota vähemmän tutkittuun kotirintaman arkeen. Arjen näkökulma on merkityksellinen sekä naistutkimukselle että sosiaalityölle. Käytössäni on ollut valmis aineisto, joka perustuu Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon tutkimushankkeeseen: ”Kotirintaman naisten panos Pohjanmaalla sodan aikana ja jälkeen (1938-1950)”. Hanke toteutettiin vuosina 2000-2004 ja sen tarkoitus oli tallentaa sota- ja pula-aikana kotona eläneiden pohjanmaalaisten naisten muisteluita kotirintaman arjesta. Lisäksi hankkeessa koottiin museaalista aineistoa, kuten valokuvia, kirjeitä ja päiväkirjoja. Aineistoni naisten muistelut on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimukseni aineisto sisältää 22 valmiiksi litteroitua haastattelua. Tutkimukseni metodologinen näkökulma naisten, osittain elämäkerrallisiin, tarinoihin rakentuu muistelun ja narratiivisuuden kautta, joista jälkimmäisen avulla rakennan analyysissäni oman tarinani naisten tarinoiden pohjalta. Lisäksi olen rakentanut aineistostani tyyppitarinan eteläpohjalaisten kotirintamanaisten arjen sankaruudesta. Analyysissäni käytän apuna siten myös teemoittelua ja tyypittelyä. Sota-ajan avioliitto sisälsi paljon luottamusta ja kunnioitusta, mutta toisaalta se merkitsi naisille myös taloudellista turvallisuutta. Avioliitto oli monessa mielessä perinteinen; nainen usein muutti avioiduttuaan miehensä kotitilalle ja lapset olivat luonnollinen osa avioliittoa. Sodan aikana aviopuolisot joutuivat vuosiksi erilleen toisistaan ja yhteyttä pidettiin sekä rakkautta ja välittämistä osoitettiin paitsi miesten loma-aikoina, myös ahkerasti kirjeiden ja pakettien muodossa. Yhteydenpidon jatkuminen merkitsi naisille helpotusta; pelot miehen haavoittumisesta tai kuolemasta olivat tavallisia ja toisinaan pelosta tuli myös todellisuutta. Yhteydenpidosta huolimatta myös vieraantumisen tunteet aviopuolisoa kohtaan olivat osa sota-ajan avioliittoa. Kotirintamalla arkea eläneille naisille miehen poissaolo merkitsi ennen kaikkea vastuun, itsenäisyyden ja työmäärän lisääntymistä. Toisaalta vertaistuki ja velvollisuuden tunteet toivat lohtua naisten arkeen. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että suhde aviomieheen auttoi naista jaksamaan ja selviytymään kotirintamalla. Avainsanat: kotirintamanaiset, sota-aika, aviopuolisoiden välinen suhde, yhteydenpito, selviytyminen, ark